Eilen piipahdin ruokaostoksilla citymarketissa ja olihan sitä
lankahyllyä vilkaistava. Olin kyllä kuullut jo aiemmin tästä cittarin
nina langasta eikä aikomuksenani ollut mitään ostaa, mutta mutta...
Eli kilo harmaata ninaa, puolet merinovillaa ja puolet muovia. Ihan
pehmoiselta tuntui ja värit olivat kivat. Vähän aikaa aprikoin lilan ja
tuon harmaan välillä, mutta pääsyin lopulta tuohon tummempaan versioon.
Hinta oli mielestäni melko edullinen, eli 2 e/100g. Prisman vastaavaa
tiinaa (joka tosin on puuvillaa) olen useamman kerran pyöritellyt
käsissäni, mutta se on saanut vielä jäädä hyllyyn, värit eivät miellytä
silmää sillä ne ovat jotenkin liian punaisia ja sinisiä.
Syy
miksi moisiin tuntemattomiin suuruuksiin sorruin oli se, että
palmikkovillatakki on alkanut mielessä vilkkua yhä useammin. Ajattelin
että tällainen halpa, puolipaksu lanka on sopiva harjoitteluväline.
Eipä sitten harmita jos menee purkuun. Tehdään sitten
purkumateriaalista kilo villasukkia (tiheyshän tuossa ninassa on aika
lähellä 7-veljestä). Toisaalta voisi ajatella, että kalliimmalla
langalla saattaa saada parempaa jälkeä aikaan ja näin onnistuneemman
lopputuloksen. No katsotaan mitä tulee jahka joulupukin tilaukset ovat
valmiina.
Ideoita on haettu etenkin tästä kirjastosta lainatusta opuksesta.
Svenskan kielen taitoa täytyy varmaan hieman verrytellä, neulesanasto
kun ei ole tähän asti ollut se kaikkein oleellisin osattava.
Jos haluaisi todella brassailla palmikoilla niin hakisin innoitukseni
jostain tämän opuksen tapaisesta. No ehkä sitten eläkkeellä tai sitten
voisi hakea apurahaa hankkeeseen.
Anteeksi huono kuva, mutta kyseessä on Ella Kivikosken Die Eizenzeit
Finnlands. Asiaan vihkiytymättömille kerrottakoon, että kyseessä on
Suomen rautakauden esineistön ajoittamisen raamattu (ensi painos taitaa
olla vuodelta 1943, tämä tosin on tuoreempi tapaus 70-luvulta).
torstai, 22. marraskuu 2007
Kommentit