Edit keskivaiheilla.
Villapallo pohdiskeli  blogissaan  suhdettaan  kirjoneuleisiin. Vaikka taitoni eivät yllä Villapallon tasolle haluan sanoa aiheesta muutaman sanan.

Tämä neuleiden alalaji on ollut meidänkin lankalootassa kovasti in ja pop viime kuukaudet. Olenpa tuskastellut ja hehkuttanut aiheesta ennenkin.

Kirjoneuleet ovat mielestäni aivan ihania. Ne ovat väririkkaita ja lämpimiä. Ja pääsääntöisesti niitä on mukava tehdä. Paitsi tasona nurjalta, mutta tälloinkin lopputulos korvaa yleensä vaivan. Kirjoneule on myös käytännöllistä. Etenkin lapasissa se on ainoa neulos (huovutettujen ja hahtuvan lisäksi), joka edes jotenkin pystyy uhmaamaan Oulunkin viimaa. Muissa neuleissa sitä vastoin kirjoneule saattaa olla jo turhankin lämpimä, etenkin jos käytetty lanka on jo paksuhkoa. Mutta pelkästään ulkoiluun tarkoitetut villapuserot ovat taas todella käytännöllisiä, koska tuuli ei pääse iholle asti. Tästä hyvä esimerkki ovat esimerkiksi norjalaiset- tai telemarkki-neuleet jotka ovat alunperin tarkoitettu ulkokäyttöön sellaisenaan.

Kirjoneuleita aloin varsinaisesti tehdä vasta viime syksynä. Muutama neule meni ennen kuin pääsin parista tosiasiasta selville. Kuten se, että pitkissä langanjuoksuissa lanka kannattaa laittaa ristikkäin. Tapanani on yllensä kolmea pitemmissä väreissä kieppauttaa vapaana oleva lanka "mutkalle" työn taakse. Kirjoneule on hitaampaa kuin yksivärinen, mutta tapanani on kuljettaa kahta lankaa kerralla mukana, samoin kuin tavallisesti yhtäkin lankaa pidetään etusormessa. Koukin sitten aina sitä tarvittavaa lankaa puikolle ja pidän "tauolla" olevan langan hieman erillään. Edit: Tuossa auto-paitaa tehdessäni huomasin, että pidän sitä vapaana olevaa lankaa peukalolla ja keskisormella erillään neulottavasta langasta, joka taas on etusomessa normaalisti. Tällä tavoin erotettuna koukin jompaa kumpaa lankaa aina tarvittaessa. Hankala selittää, mutta tämä saa ainakin minulle lähes saman neulenopeuden kuin yksivärisessä pinnassa, ohjetta pitää vain seurata tiiviimmin. Sen vuoksi en pidäkään mallikuvioista joissa on pitkiä langanjuoksuja, se kun tuppaa hidastamaan tahtia, tosin ne parhaissa ohjeissa on aina pitkiä lananjuoksuja. Nurjalta neulottaessa lankoja ei voi näin pitää ja aina värin vaihtuessa pitää toinen lanka "noukkia" mukaan ja toinen pudottaa odottamaan vuoroaan. En pidä siitä, jos neuleessa on enemmän kuin kaksi lankaa kerralla mukana. Se on hidasta ja aiheuttaa tunteen, että tilanne ei ole aivan hallinnassa. Ja taaperon kanssa useamman lankakerän selvänä pitäminen on yleensä suurta tuskaa.

Olen muuten huomannut, että kirjoneuletta tehdessä tarvin tietynlaisen mielialan. Nimittäin rauhallisen ja seesteisen. Hermostuneena tai muuten häirittynä ei kannata yrittää. Langat vain kiristyvät ja silmukat tippuvat ja koko ilo siitä, että saa kaunista pintaa aikaiseksi, on menetetty. Siksipä teen yleensä kirjoneuleita vain kaikessa hiljaisuudessa, yksin kun napero on nukkumassa. Seesteisessä mielentilassa voi sitten oikein nautiskella neulomisesta.

Olen jäänyt koukkuun kirjoneuleisiin. Niiden neulominen on kuin hyvän kirjan lukemista. Samoin kun kirjaa pitää aina lukea vielä yksi sivu, on kirjoneuletta tehtävä aina seuraava rivi. Tälläkin hetkellä minulla on kirjastosta lainattuna Haaviston kirja ja siitä lapasia jonossa enemmän kuin ehdin aloittaa. Samoin kainuun kukkalapaset odottavat vain oikeanlaista innoitusta (eli juuri oikeita lankoja).

Niin ja auto-paidastakin on toinen hiha valmiina ja toinen puolessa välissä. Taitaa siis valmistua jo ennen ensi talvea. Kun vain joku tulisi päättelemään ne miljoona langanpäätä:)