Harvinaisen harmaita ilmoja. Forecan sää näyttää Ouluun seuraavan kerran aurinkoista ensi keskiviikoksi. Ei siinä muuten, mutta edellisestä pilkahduksesta on aikaa jo tovi. Päätin uhmata harmaatakin harmaampaa ilmaa ja otattaa kuvia kauppareissun päätteeksi pihalla. Joku voisi todeta, että jo on aikakin, sillä tämä valmistui jo tammikuussa. Nolottaa.

Ajatus lähti siitä, että lankalaatikossa oli erinäisistä projekteista jäänyt tennesseen jämiä. Lisäksi joukossa oli pari korkkaamatonta kerää keltaista. Ne kaksi kerää, jotka olivat niin orvon (ja edullisen) näköisiä marketin alelaarissa. Lankaa oli sen verran paljon, että sitä ei huvittanut haaskata mihinkään turhuuteen.

Vähän kyllä epäilytti. Keltainen vaikutti todella kirkkaalta verrattuna muihin väreihin. Päätin kuitenkin rohkaista mieleni ja olla ennakkoluuloton. Noin niin kuin yleisesti ole todella epävarma sommittelemaan värejä. Siis jos värisävyt ovat hyvin erilaisia keskenään.

Seuraava pohdinnan paikka oli raidat. Koska värejä oli hyvinkin eri määrät oli selvää, että esim. tasaraidoitus ei käy. Sitten näin fibonacci-takin ravelryssä. Takissa raidoitus pohjautuu alkulukuihin (oikaiskaa jos olen väärässä), eli niihin jotka ovat jaollisia vain itsellään ja ykkösellä. Tämän jälkeen raidat järjestäytyivät kuin itsestään. Khakilla isoimmat raidat, koska sitä oli eniten jne. Lisäksi halusin yhden muista selkeästi erottuvan raidan. Raita järjestys oli 11-7-5-3-1.

Malli oli itsestään selvyys. Halusin kokeilla ensimmäisen kerran ylhäältä alaspäin tehtavää ja tietenkin takki mallia. Koska lankana oli tennessee niin oli jokseenkin helpointa käyttää Ullan mainiota ohjetta. Tosin aika monta mokaa tuli tehtyä. Ylhäältä alaspäin tehtäessä oli toki helppo kokeilla kokoa, mutta jossain vaiheessa tuli epäilys siitä onko takki liian pieni. Jatkoin sitkeästi matkaa, kyllä se leveillä nappilistoilla hoituu. Kun vartalo-osuus oli valmis, oli selvää, että takki on vähän kinkkana. Siinä vaiheessa tekele kävi hieman levolla, syvällä pimeässä nurkassa...Uudella innolla aloitin työn ja päätin jatkaa ja tehdä nappilistat. Kaulus tuotti päänvaivaa ja päädyin lopulta ribbineulokseen. Varsinainen murheenkryynit olivat kuitenkin hihat. Olin ajatellut tehdä pitkähihaisen, kun niitä jämiäkin kerran oli. Mutta, enhän minä tajunnut, että jos ohje on lyhythihaista paitaa varten niin ei silloin voi polkaista pitkiä hihoja. Ainakaan minun alleillani. Ja taas tekele hautautui.

Onneksi kuitenkin tein loppuun. Vaikka mies totesikin ekan kerran kun laitoin takin päälleni, että "muuten hyvä, muttei sovi kiinni" niin olen aika tyytyväinen tähän. Näin maaliskuussa, kun kesä alkaa jo tuntumaan läheisemmältä kuin tammikuussa 20 asteen pakkasella, niin lyhtyhihainen niukkalinjainen takki tuntuu kivalta. Voin kuvitella, että tämä on aikasta kiva heinäkuussa topin tai hellemekon päällä. Ja koko on just hyvä sellaiseen tarkoitukseen. Yksikin nappi tai jokin hakanen olisi hyvin riittänyt kiinitykseksi, mutta lopulta ompelin koko rivin nappeja. Ne nimittäin olivat juuri täydellisen kokoiset ja näköiset tähän takkiin. Ajattelin, että ne ovat kivat koristeet. Niin ja ne muuten löytyivät nappi-kikan löytökorista.

Jos jostain pitäänarista niin arvatkaa oliko yhtään langanpäätä pääteltävänä?

Malli: Ylösalais-neule

Lanka: Novita tennessee khaki, vihreä, keltainen, beige ja l.valkoinen

Koko: M

Puikot. 3,5 mm (ainakin muistaakseni)

Langan menekki: 403 g

P.s. neule harrastuksesta voi olla yllättävää hyötyä. Eilen illalla mies ihmetteli saunaa paneloidessaan, että millä voisi mitata katon ja seinän väliin jäävän raon, että onko se tarpeeksi iso. Mikä mahtaisi olla meidän taloudessa noin 4-5 mm paksuinen. Niinpä, mikähän.