Tänne Oulun korkeudelle tulivat ensi lumet jo jokinaika sitten.
Muutaman päivän näytti jo epätoivoiselta sillä asteet olivat plussan
puolella ja vettä satoi. Tänä aamuna oli kuitenkin mukava yllätys, että
ulkona näytti tältä
Vaikka ulkona on maa valkoisena, kuva todistaa hyvin sen miksi
valokuvaus eivät tahdo onnistua. Harmaata on ja tuo otos on räpsäisty
puoli kahdeltatoista. Tästä johtuen seuraava kuva on synkän näköinen
.
Ohje: Stickat från Norrbotten, s.34-35
Lanka: valkea ja tummanpunainen (vaikka näyttääkin mustalta) nalle
Puikot: 3.0 mm sukkapuikot
Nämä ovat aivan ihanat, minun piti ihailla niitä koko eilisilta ja nyt
odotan että tenava heräää päikkäreiltä, että pääsen niitä testaamaan.
Menee siis visusti omaan käyttöön. Verrattuna noihin aiemmin
postattuihin inkeriläislapasiin nämä ovat aivan toiselta
neuleplaneetalta. Ne ovat ihanan pehmeät ja lämpöisen tuntuiset vaikka
ovatkin nallea. Juuri sopivat, eivät liian isot mutta jättävät
sopivasti ilmatilaa, joka lämmittää. Ilmeisesti kirjoneulelapasiin
minulle on oikea yhtälö: nalle+3,0 mm puikot+16 silmukkaa puikolla.
Ranneresorin olisi voinut tehdä muutamaa silmukkaa pienemmäksi.
Toisaalta pieni löysyys ei käytössä haittaa, sillä lapanen on niin
pitkä että se jää hihan alle. Alaosan tyttö-poika kuviota mietin
hetken, että korvaanko sen jollain, mutta nyt se on melestäni ehkä
parasta koko kuviossa. Muuten ohjeen kanssa oli hieman soveltamista,
sillä alkuperäisohje oli lähinnä suuntaa antava. Jännäsinkin koko
matkan tuleeko näistä ihan jättiläiset, etenkin kun peukalon paikka
piti itse lätkäistä johonkin. Näissä ei siis ole peukalokiilaa. Ohje
oli todella koukuttava, tarpeeksi haasteellinen, mutta kuitenkin siten
helppo, ettei kaaviota tarvinnut ihan joka silmukan vuoksi tuijottaa.
Oli ihan pakko tehdä "vielä yksi rivi". Tämän vuoksi nämä
valmistuivatkin kahdessa päivässä, mikä on todella hyvin pienen
taaperon kaitsijalle.
Aah, on ne niin ihanat. Saako näin törkeästi hehkuttaa omia tekeleitään. Ihan alkaa hävettämään.
Ohje on otettu tästä kirjasta.
Ei ehkä kaikkein mediaseksikkäimmän näköinen, mutta kätkee sisäänsä
tällaisiakin kaunottaria. Muutenkin olen huomannut, että parhaimmat
kirjoneuleohjeet löytyvät juuri näistä vähän vanhemmista opuksista
(tämä on vuodelta 1978). Suurin osa ohjeista oli omaan makuuni turhan
riemunkirjavia, mutta joukossa oli helmiä. Kun ensimmäisen kerran
kirjastossa katselin tuota kantta, minulla kesti jonkin aikaa ennen
kuin tajusin miksi pannumyssyyn on laitettu tupsu. Niin, sehän on aito
70-luvun pipo. Muistan minäkin nuo omasta lapsuudestani. Vielä niitä ei
ole näkynyt katukuvassa vaikka retro onkin nykyään kovasti muotia.
Kirjassa oli muuten hienot sukat.
Toivottavasti saa edes jotain osviittaa. Malli on oikeasti
toteuttamiskelpoinen. Naurua vain herätti tuo ihanaakin ihanampi
sverige-väritys. Näille voisi olla käyttöä ensi syksynä, kun mies
katsoo finn-kampenia.
perjantai, 23. marraskuu 2007
Kommentit