Uskomatonta, mutta olin saanut karvisia lisää, oikein kaksin kappalein. Kiitos ja kumarrus helmikselle ja marialle. Lämmititte päivääni!

Hmm, kuinkahan kauan sitä voisi repiä huumoria noista dropsin ohjeiden nimistä. Täällä on siis kilkuteltu puikkoja oikein urakalla, tai no ei se neule ihan koko aikaa ole ollut käsillä. Nopeasti kuitenkin valmistui isohkoilla puikoilla ja paksuhkolla langalla. Reilu viikko män. Nyt muuten varoitan heikompi hermoisia. Luvassa on loputtoman yksityiskohtaista pohdiskelua seuraavasta työstä.
Dropsin takki by you.
Dropsin takki by you.
Dropsin takki by you.
Malli: Palmikollinen dropsin raglantakki hupulla
Lanka: Novita tiina 1050 g, tumma lila (kuvissa näyttää ihan liian vaalealta.
Puikot: resoreissa 4,5 mm, hupussa 5,5 mm, muuten 5,0 mm
Koko: alaosa M, muuten L

Tykkään ihan valtavasti. Tein lopulta hupunkin, vaikka ajattelenkin niistä, että ne ovat vähän turhakkeita. Minä ainakaan en niitä koskaan pidä päässäni ja painavat takin alla ärsyttävästi. Päädyin kuitenkin huppumalliin, nimittäin en jaksanut miettiä muunlaista kaulusta ja halusin kuluttaa mahdollisimman paljon lankaa. Tosin, hermo meinasi mennä loppumetreillä, kun olisin halunnut tuon takin jo valmiiksi. Kiva kuitenkin, huppuineenkin. Hihat tuntuivat liian slimmeiltä, mutta ihan hyvin pelittää valmiina.

Koko, minähän en yleensä ohjeita vilkaise kuin hätäisesti ennen kuin luon jo silmukoita. Katson langan, puikot ja silmukkamäärät, yleensä kaaviokuvat ja mahdolliset palmikko- tai pitsikuviot. Ohjetta saatan vilkuilla yleisilmeellä. Nyt kyllä hötelehdin oikein urakalla. Ihmettelin noita suuria silmukkamääriä, joita helmassa on, samoin leveydet näyttivät kaavakuvassa jokseenkin kummallisilta. Päädyin m-kokoon, loin silmukat tein resorin ja aloitin palmikon. Sen verran olin lukenut ohjetta etiäpäin, että tiesin jotain tapahtuvan kahdeksan sentin korkeudella. Niin siinä sitten aloitettiin kaventamaan silmukoita. Pyörittelin päätäni ja totesin, että kun paneuduin tuohon kaaviokuvaan sekunnin kauemmin niin, yllätys yllätys kainaloiden kohdalla senttimäärät olivat huomattavasti pienempiä kuin lanteilla. Niin ja m-koon sentit näyttivät ihan liian pieniltä. Meinasin jo panikoida ja aloittaa alusta, mutta sitten päädyin ratkaisuun, jossa kavensin silmukat vastaamaan L-koon yläosaa. Ja hyvin toimii, vaikkakin koin muutamia hyvin epämiellyttäviä epäilyksen hetkiä. Onni oli kuitenkin mukana onnettomuudessa sillä nyt takki on juuri oikean kokoinen, L-koon alaosa olisi ollutkin aivan liian suuri.

Ensimmäistä kertaa mietin jopa tiheyksiä, ihan vakavissani. En kuitenkaan niin paljon, että olisin mallitilkkua neulonut, mutta mittailin kuitenkin tuosta vaatekappaleesta. Teinkin palmikot ja yläosan ainaoikean osuuden samalla puikkokoolla, vaikka ohjessa olisi pitänyt puolta numeroa pienempään siirtyä. Ja hyvä tuli. Räveltämö on muuten oiva paikka tällaiselle hätähousulle. Minä kun teen ja saan sitten suunnattomia epäuskon puuskia, teenkö sittenkään oikein, pitäisikö sittenkin purkaa ja vaihtaa isompiin puikkoihin jne. Kylmää hikeä pukkasi mm. tuossa alaosassa. Ohjeessa sanotaan, että neljä palmikkokertaa riittää johonkin senttimäärään. Ei riittänyt mulla. Onneksi räveltämöstä selvisi, ettei ollut riittänyt kenellekään muullekaan.

Minä en yleensä tee pyörönä villapuseroita tai -takkeja. Mielestäni sivusaumat tuovat ryhtiä vaatteelle, eikä minulla ole hirveästi saumojen ompelua vastaan. Kantani ei kyllä tässä projektissa hirveästi muuttunut. Kappaletta on jotenkin hirveän hankala hahmottaa pyörönä, lisäksi silmukoita on ihan liikaa. Tosin tuo tiina on sopivan jämäkkää, että se ei oikeastaan kaipaa sivusaumoja silloin kun on muotokavennukset. Ekaa kertaan tein tuollaisen raglanin, jossa kaikki silmukat olivat yhtäaikaa puikoilla. Muuten ihan jees, mutta aika kovasti se otti hartioille, lankaa kun oli se kilon verran sylissä.

Tiina oli edelleen ihan jees. Onhan se aika raskasta lankaa sen puuvillan takia. Tämän vuoden aikana kun olen novitan lankoja ostellut, niin minusta tuo tiina on kuitenkin kyseisen yrityksen parasta lankaa. Ainakin jos 15 euron kilohinta otetaan huomioon, eikä se mene edes pahan näköiseksi päällä, kuten eräät nimeltämainitsemattomat novitan langat. Ostan varmaan lisääkin, jos satun sopivalle alelaarille.

Mitä sitten, vähän tyhjä olo. Viime viikon alussa muutama sukkamalli huuteli seireenin lauluani, mutta päätin työstää tämän ekana. Ja olen siitä erittäin tyytyväinen. Nyt tietenkin ne lämpimähköt, kauniit syyssäät loppuu, kun mulla olis täydellinen ulkonahengailuvillis. No aina ei voi voittaa. Huomasitteko muuten kuvissa taustalla näkyvät kehäkukat. Kylvin keväällä varmaan kymmenen siemenpussia ja niistä yksi kehäkukka kukkii ja kaksi on nupullaan. Krassit sentään villiintyivät syyskuussa. Ai miten niin Oulun seudulla oli kylmähkö kesä. Nyt tää menee potemaan villatakkikrapulaa. Mitä minä nyt teen?