Otin itseäni kiinni päiväkahvien jälkeen ja kaivoin sen eilen mainitun hirvityksen takaisin päivänvaloon. Tunnissa siitä tulikin ihan ok. Enemmän siitä sitten, kun perheen toinen kuvaustaitoinen on kotosalla yhdistettynä siedettävään kuvauskeliin.

Oikeastaan tulin sanomaan, että muokkasin vähän (tai oikeastaan päivittelin) blogiani. Uusi, jotenkin kivan värinen pohja löytyi Koolta. Kiitoksia!

Tänään oli kerhossa valokuvaaja. No eihän siitä mitään tullut. Sanoin kuvaajalle, ettei kannata tulla kovin lähelle tuota meidän poikaa, mutta eihän se sitä uskonut. Selän takaa tuli asettelemaan käsiä pöydälle. Hmprh, siinä vaiheessa meidän santerin alahuuli alkoi väpättää ja huuto alkoi. Sanomattakin oli selvää, ettei kuvaamiseen enää suostuttu. Asiasta enempää avautumatta, niin ihmettelen miksi ylipäätään 2,5 vuotiaasta pitäisi ottaa kuvia, joissa istutaan kädet ristissä pöydän ääressä. Mulle ainakin riittää ennen kouluikää ihan hyvin sellaiset perusposeeraukset. Muistuu mieleen viime vuoden kuvaus tilanne(tuolloin eri kuvaaja eri firmasta), jossa 6-vuotias poika asettui kuvattavaksi penkkiin. Poika otti rennon asennon, toinen käsi tuolin selkänojalla ja jalka toisen päällä. Näki, että asento oli täysin luonnollinen pojalle, selvästi isältä tms. omaksuttu. Otoksesta olisi tullut persoonallinen ja se olisi tallentanut kohteensa sellaisena kuin hän oikeasti on. Kuvaaja tietty heti korjasi asennon samanlaiseksi kuin 30 aikaisemmallakin kuvattavalla. No eihän se tietty niin vakavaa ole. Tulee kuitenkin mieleen, että nykyajassa on se hyvä puoli, että melkeinpä kaikilla on nykyään digikamerat. Kuvan ottokynnys ei ole läheskään niin suuri. Vaikkei enää pitkään olekaan tarvinnut mennä kuvaamoon otattamaan kuvaa, niin silti kun katselee omia lapsuuden aikaisia valokuvakansioita niin huomaa, että kuvaaminen keskittyi aina tiettyihin erikoistilanteisiin. Eli yleensä synttäreihin tms. ja lomamatkoihin. Nykyään kuva tulee räpättyä ilman suurempaa asettelua. Arki tallentuu ihan erillalailla. Tämä on siis noin niinkuin historoitsijan näkökulmasta.

Hyvää loppuviikkoa!