Viime syksyn aikana olen huomannut itsessäni uuden piirteen. Tuijotan
ihmisiä. Saatan tuijottaa kaupungilla, kaupan kassalla tai ohi kulkevia
kanssa ihmisiä. Tätä tapahtuu etenkin bussissa. Siellä kun ei ole
mitään muutakaan tekemistä. Huomaan usein tuijottavani jonkun viattoman
päätä tai käsiä hypnoottisesti. Tämä johtuu tietenkin uudesta
neuletietoudestani. Meni vuosia etten juurikaan kiinnittänyt huomiota
ihmisten asusteisiin. Nykyään katson ne aina. Millainen pipo-, huivi-
ja käsinestatus ihmisellä on. Onko asusteet kaupasta ostettuja vai itse
tehtyjä niin ja onkohan kyseinen henkilö ne itse tehnyt? Mikä on langan
materiaali. Etenkin nuorisolla on nykyisin ilahduttavan paljon neuleita
ja virkkauksia yllään. Toivottavasti nykyinen muoti jatkuu pitkään,
sillä muistan että omina teinivuosina pipo kaivettiin esiin vain
pahimmilla paukkupakkasilla ja silloinkin vain pimeällä
metsätaipaleella. Vielä olen hillinnyt itseni, enkä ole mennyt
kanssamatkustajilta kyselemään miten pipon palmikon käännöt ja
kavennukset on tehty (tässä minulla on mielessä se ihanan ruskea
palmikkopipo, jota olen useammankin kerran tuijottanut erään tytön
päässä). Minulta sitä vastoin kerran kysytiin miten ailien mallineule tehdään. Kerroin ystävällisesti ja porisimmekin loppumatkan iloisesti neulomisesta. Niinpä niin neulonta yhdistää.
Eirinin etukappaleesta on 3/4 osaa valmiina, josko viimeistään huomenna
saisi olka- ja sivusaumat ommeltua. Pääsisi vähän koettelemaan.
tiistai, 18. joulukuu 2007
Kommentit