Ihan spontaanisti päätin tänään piipahtaa kädentaito-messuilla. Niin tai oikeastaan kannustimena oli se, että isi saisi vähän free-timea, joskus kun nuo taloyhtiön talkoot saattavat väsyttää seuraavana päivänä. Ei sillä itselläkin on kädet, jalat ja selkä ihan rikki eilisestä haravoinnista ja lehtien roudaamisesta. Liian vähän oikeita töitä tullut harjoiteltua? No mutta asiaan, eli pakkasin meidän papupadan vaunuihin ja suunnistimme messuille. Porukkaa oli ihan kivasti liikenteessä, muttei kuitenkaan ihan älyttömästi. Vaunujenkin kanssa pystyi kuitenkin liikkumaan. Olihan siellä välillä ruuhkaa ja jotkin kojut olivat koko ajan tukossa, mutta kun ei mihinkään ollut kiirettä niin johan sitä kerkesi joka paikan katsoa useampaankin kertaan. Niin ja reilun kahden vuoden aikana on oppinut, että vaunujen kanssa kun liikkuu niin tarvitaan pitkää pinnaa ja naamalle pitää liimata kohtelias hymy ja anteeksipyyntö. Aina niitä ihmisiä kuitenkin on, jotka ei väistä vaunuja tai ne kävelee suoraa alle. Joka tapauksessa meno oli jokseenkin leppoisempaa kuin esim. hulluilla päivillä, jonne kerran olen eksynyt vaunujen kanssa. Ja toista kertaa en muuten mene, edes ilman vaunuja.

Ensimmäistä kertaa olin kädentaitomessuilla. Muun tyyppisillä messuilla on kyllä tullut käytyä ja nämä olivat iloinen yllätys. Etenkin niiden rihkama ja ihme vekottimien myyjien harvalukuisuus oli positiivista. Lähes joka koju tarjosi jotain mielenkiintoista pällisteltävää. Lisäksi tuotteet olivat ihan laadukkaan näköistä. Niin ja hinnat eivät mitenkään mahdottomia olleet. Virikkeitä tuli enemmän kuin pääkoppa ehti suodattaa, taytyy kyllä nostaa hattua ihmisille, joilla on noin paljon luovuutta ja yrittämisen henkeä.

Minun saalis oli jokseenkin laiha, mutta sitäkin ihanampi.
1979536.jpg
Kettu julistse on ideristä. Olen kyllä jossain ennenkin nähnyt noita kettu/karhu aiheita, mutta nyt ne kyllä veivät minun sydämmeni.Oli muuten vaikea valinta, siis että minkä kuvan ottaisi. Tämä saa varmaan paikan tuosta tietokoneen takana olevalta seinältä, jahka saan kehykset ostettua. Vähän jäi harmittamaan se, että olisi pitänyt ostaa vielä korttejakin.Ne kun ei olleet kuin euron kipale. Niin ja ihan oikeasti haluaisin sellaisen ihan oikean taulun, mutta pitää tyytyä tuollaiseen kotiäidin versioon:)

Lankaa. Lankaa oli useammassakin paikassa tyrkyllä. Secret woolin kojulla särjin sydämmeni silkki- villasekoite lankaan. Se oli niin ihanan tuntuista. En kuitenkaan raskinut, huiviin kuitenkin olisi uponnut useampikin vyyhti. Josko vaikka toivoisi joulupukilta. Ekaa kertaa kohtasin ihan livenä myös noroa. Pitkään mietin, josko otan, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että ehkä sitten seuraavalla kerralla. Lankakaupan kojua en meinannut ensin huomatakaan. Onneksi korviini kantautui Gedifra extra soft merinoiden huuto. "Täällä me olemme, tule hipelöimään meitä".  Ja minä menin. Ja olivathan ne niin ihanan pehmoisia, etten voinut vastustaa, niin ja kolmen euron kerähinta ei juuri lompakossa tuntunut. Värejä oli vain tuo tumman harmaa ja tumman lila. Aikani pähkäiltyäni päädyin harmaaseen, tuntuu että noita liloja neuleita on jo vähän liikaakin. Näistä tulee minulle pipo. Lanka huokaili ensi näkemällä linan perään, mutta nyt en tiedä onkohan se vähän liian paksua. Kahtellaan (ravelryn selaaminen kiivasti päällä samalla kun yritän kirjoittaa tätä). Odotan nautinnolla sitä, että tuo pääsee puikoille. Sitä ennen se on tuossa tietokoneen vieressä stressipallona. Sitä voi silitellä ja nuuskia ja puristella, ihailla... Huvitti muuten se, että myyjä piti puristella toista kerää käsissään ennen kuin hän laittoi sen pussiin:)

Viime aikoina puikot ei ole laulaneet ihan entiseen tahtiin. Akuuttiin tarpeeseen valmistui viikolla pojan lapaset.
1979549.jpg
Lankana tuota woolin neliraitaa. Raidat muuten kohdistuivat juuri sopivasti. Puikot näissä olivat 3,0 mm ja silmuikoita oli muistaakseni 9/puikko. Muuten perusmalli kiilalla (12 silmukkaa). Muuten olen tikuttanut pojalle vilsonkeja. Lahkeet alkavat olla pikkuhiljaa valmiina. Niin tarpeelliset, mutta ah, niin tylsää.

Jaahas, tää taitaa nyt ottaa ja spurtata noita vilsonkeja. Tai sitten saattaa olla että nuo merinot pääsevät puikoille. Hyvää sunnuntai-iltaa!