Ei mitään valmiina. Huivi alkaa olla jo jonkin kokoinen. Vielä pitäisi muutama mallikerta tikuttaa ennen reunusta. On vain turhankin yksinkertainen kuvio. No jos sen saisi tänään suht valmiiksi.

Helppoa kuviota neuloessa ehtii ajatella. Olen miettinyt inhokkineulomisia. Neulomiseenhan liittyy tiettyjä asioita, jotka on vain tehtävä. Silmukoiden luominen, päättely, saumojen ompelu jne. Aika monella näyttää saumojen ompelu olevan inhokkilistalla aika korkealla. Minä oikeastaan pidän siitä. En yleensä tee esim. puseroa pyörönä, sillä minusta sivusaumat antavat ryhtiä ja kappaleiden koko on tuolloin helpompi hahmottaa ja mittoa. Minusta saumojen ompelu on jotenkin kutkuttavaa. Olet ensin pakertanut tuntikausia jonkin tekeleen kanssa. Sinulla on kappaleet edessäsi ja kohta näet tuleeko niistä oikeasti pusero. Saumojen ompelu on palkitsevaa, siinä konkrettisesti näkee kuinka kappaleista muotoutuu pusero. Ja jännitystä tuo se, kun tekeleen saa ensimmäisen kerran sovitukseen. Eipä silti, jos olisi keksitty aparaatti, jonne kappaleet saisi työntää saumautumaan, käyttäisin sitä ihan varmasti.

Mutta, jos listataan niitä inhokkihommia. Hmm. lankojen päättely on aika korkealla listalla. Muutaman langan päättely esim. villasukista ei vielä hirveätä tuskaa aiheuta, mutta esim. tämä oli sitten vähän enemmän tuskallinen.
1270864.jpg
Tuntui, että lankojen päättelyyn meni enemmän aikaa kuin takakappaleen neulomiseen (joka on siis yksivärinen). Onneksi tajusin päätellä niitä useammassa vaiheessa, muuten olisi mennyt järki.

Toisena inhokiksi voisi mainita peukalot. Siis lapasten peukalot, etenkin jos ne ovat kirjoneuleisia. Liian pieniä ja viimeisinä tehtävinä varsinaisia rangaistuskierroksia. Tässäkin on muuten inhokkilistassa alatyyppinsä, nimittäin sormikkaan sormet, ja kirjoneuleisina. Ei varmaan kaipaa selittelyjä.

Höyryttäminen, tai kuten kotonani sanotaan prässäys, on taas sellainen toimenpide, joka ei varsinaisesti ole inhokki. Se vain tuppaa unohtumaan pitkäksi aikaa. Se kun on helppo jättää odottamaan, kun tarttuu seuraavaan projektiin. Nappien ompelu on myös ärsyttävää ja myös usein pitkäksi aikaa venymään jäävä, usein neule on käytössä pitkään, ennen kuin saan napit ommeltua. Tässä asiassa muuten blogi on auttanut, on mukavampi esitellä ihan loppuun asti viimeistelty neule.

Mutta, jos pitäisi nimetä yksi inhokki yli muiden niin se on ehdottomasti silmukoiden luominen. Se on ärsyttävää jo senkin takia, että se on tehtävä ennen kuin pääsee varsinaiseen asiaan. En tiedä mikä luomistapani nimi on. Varmaan se on aika perinteinen, siis lankakerästä otetaan tarpeeksi pitkä langanpää ja loppulanka tulee kerältä. Itse luominen kyllä onnistuu, mutta lanka on aina joko liian lyhyt tai aivan liian pitkä. No, noin 98% tapauksia se on liian lyhyt, ja yleensä vielä ärsyttävästi muutamaa silmukkaa vaille. En vain osaa arvioida langan määrää, liian pitkä kun ei haittaa mitään, ylimääräisen langanhan voi näppärästi käyttää sivusauman ompeluun. (En muuten opi edes ensimmäisellä kerralla, tarvitaan useita yrityksiä ja lopulta kerin lankaa esille metri tolkulla). Pitäisi varmaan opetella toisenlainen luontitapa. Kun noin kymmenennen yrityksen jälkeen saan silmukat vihodoin luotua, alkaa toinen ongelma. Nimittäin silmukoiden laskeminen. Jos silmukoita on vähänkin enemmän lasken neuroottisesti niitä uudelleen ja uudelleen. Yleensä käy niin, että päätän laskea vielä kerran (yleensä noin kuudennen kerran) silmukat ja tottakai silloin luku ei enää täsmää. Ja uudelleen laskemaan. Joku voisi sanoa, ettei se ole niin tarkkaa, mutta entäpä sitten jos enesimmäisellä kierroksella silmukkaluku ei täsmääkään. Joutuisi aloittamaan koko homman alusta. Tämä tuli mieleeni noista kolmiohuiveista, niskasta aloitettaviin kun ei juurikaan tarvitse silmukoita luoda. Minulla on lainassa Scarf style-kirja. Innostuin ensin Ene's scarfista, ajatuksesta, että huivi tehtäisiin hieman toisella lailla. Uusia tekniikoita kun on kiva oppia. Joo, vilkaisin ohjetta, luo 375 silmukkaa. Taitaa jäädä välistä. Jos kouluttais miehen laskemaan ne silmukat. Ja luomaan.

Äkkivilkaisulla siis näyttää, että en varsinaisesti pidä kuin itse neulomisesta, mutta onneksi olen sen verran friikki että tykkän sentään saumojen ompelusta. Ja useimmiten eivät nuokaan hommat suurempaa tuskaa aiheuta.

Mutta mitä sinun inhokkisi ovat? Jos lähtis neulomaan. Ja miettimään syntyjä syviä.