Heti kohta joulun jälkeen kävin hamstraamassa itselleni pussillisen nallea. Pitkään mielessä hekumoinut malli pääsisi puikoille. Värejä ei oikeastaan tarvinnut kauan miettiä. Ehdottomasti sitä tummaa harmaata, joka on mielestäni kauniin eläväpintainen. Yhden liivin olen siitä jo tehnyt vielä tekisi mieli ainakin villatakki siitä pykätä. Toinen ehdoton väri oli tietenkin kaunis oranssi. Muut värit tulivat sitten siinä sivussa. Punaista piti miettiä vähän kauemmin. Päädyin kuitenkin omasta lankalaatikosta löytyneeseen wooliin. No itse asiassa myös oranssiin osuuteen olisi riittänyt se 20 gramman jämä.

Pienen mietinnän jälkeen loin silmukat ja aloitin helman teon. Ja pojat sitä riitti. Lähemmäs 60 senttiä tumman harmaata aina oikeaa. No ei hätää ylpeyttä ja ennakkoluuloa kehiin ja turbo vaihde silmään. Johan niitä senttejä alkoi syntymään. Ja kädet kiitti.

Kirjoneuletta oli nautinto tehdä. Vaikkakin värejä oli jopa se kolme mukana. Sitä muuten mies kävi ihmettelemässä välillä:) Ainoa mikä vähän häiritsi oli se, että kavennuskierrokset olivat jokseenkin hämäriä. Miten voi kaventaa tasavälein vaikkapa 36 silmukkaa ja saada kuvion kohdistettua keskelle. Siis jos kuvio ei lähde aina samasta kohdasta. Ratkaisin asian aikani pähkäiltyäni ylimääräisellä kuviottomalla kierroksella. Ja jakamalla silmukat neljään osaan silmukkamerkeillä. Sitten taas laskettiin ja pähkäiltiin. Mutta onnistuihan se sitten lopulta. En tiedä sitten mikä olisi oikea tapa.

Vähän minua kyllä epäilytti kaarrokkeen koko. Tutkailin kuviota jokseenkin epäillen. Vertasin jo neulottua ja ohjetta. Katselin huolestuneena mallin päällä olevaa neuletta. Mutta no, kaikkihan tietää, että silloin kannattaa neuloa entistä lujempaa...Maanisen neulonnan jälkeen nopea sovitus ja kaikki karmeat epäilyt osoittautuivat todeksi. Kaarroke oli aivan liian pitkä. Hautasin neuleen makkarissa asuvan vaatekasan alle ja päätin unohtaa koko turhakkeen. Ajattelin, että vika oli ohjeesta poikkeavassa langassa, mutta ilmeisesti en ollut ongelman kanssa yksin. Nyt muuten ymmärrän miksi kaarrokkeissa on yleensä poolokaulus.

Torstaina pienessä kahvipöhinässä sain kuitenkih äkillisen inspiraation. Jospa kuitenkin puran viimeisen kuvion ja neulon kauluksen uudelleen. Onneksi tein sen, sillä operaatio ei vienyt tuntia kauempaa ja lopputulos oli ihan ok. Ehkä tuota kaulusta voisi fiksata vielä. Vikan kavennuskierroksen voisi jättää tekemättä, jotta kaula-aukko olisi leveämpi ja siten asettuisi kauniimmin. Nyt kaulus rullautuu ylös aina kun käsiä nostaa (mitä ei onneksi pari vuotiaan koti-äidin ei ikinä tarvi tehdä). Hiha-aukot rullaavat vielä vähän rapuvirkkauksesta huolimatta. Jotain varmaan tarttis niillekin tehdä. Muuten olen varsin tyytyväinen, ainakin ekasta pettymyksestä päästiin yli. Niin ja lämminkin tämä on. Aika hyvin tarkeni tuollaisessa vajaan kymmenen asteen pakkasella.

Malli: Kotiliesi nro 21/2008

Lanka: Nallea ja woolia 335 g

Puikot: Helmassa 3,5 mm ja 4,0 mm

Koko: M

On se muuten kumma miten tällaisen epäonnistuneen työn valmiiksi saaminen voikaan piristää. Pää tursuaa ideoita ja malleja. Josta johtuikin mieleeni, etten vielä tänään ole koskenut uuteen projektiini, joten kupillinen kahvia ja sitä uutta ihanaa maraboun suklaata ja puikot käteen. Hyvää viikonlopun jatkoa!