Eli toiset punaiset sukat. Väri lähes yhtä täydellinen, kuin sisu-sukissa.
Ohje: N. Bush. Knitting on the Road
Malli: Whitby
Lanka: 7 veljestä verenpunainen 94 g
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot
Koko: n. 39
Muuta: Jätin kerrankin tekemättä vahvistetun kantapään ja huomasin, että se
olisi ollut mallliin paremmin
sopiva.
Olen kyllä totaalisen ihastunut tuohon Knitting on the road-kirjaan.
Kerrankin ulkomaankielellä kirjoitettuja ohjeita, jotka voi soveltaa tuohon
kotimaiseen paksuun villalankaan. Sitä kun sattuneista syystä on nurkissa
pyörimässä. Kaiken lisäksi ohjeet ovat yksinkertaisen kauniita. Ne eivät ole
kovin monimutkaisia, mutta kuitenkin niissä on aina jokin juju. Voisin
kuvitella tilaavani tämän kirjan omaan hyllyyni (nyt siis kirjaston versiona).
Ulkomaan kielestä tuli mieleen: olen vähän hidas eli voisiko joku valoittaa
minua sanonnasta "lontoon kielinen ohje". Onko ohjeissa käytetty
jotain kummallista murretta vai onko tämä nyt vain vitsi? Anteeksi
maalaisuuteni.
Sanompa minäkin nyt sanani tähän haavisto keskusteluun. Siis jos joku ei tiedä
kysymyshän on siitä, että vanhoista suomalaisista neulekirjoista ei oteta
uusinta painoksia. Erityisesti Eeva Haaviston Sata kansanomaista kudinmallia
on herättänyt kysymyksiä. Kustantaja on tiedusteluihin vastannut, että se
ei aio uusinta painosta ottaa. Tämä on harmi. Kirja on täynnä toinen toistaan
kauniimpia kuviomalleja, joita on tässäkin blogissa näkynyt. Yleensä en
juuri ostele kirjoja. Minulla on vankka usko suomalaiseen
kirjastojärjestelmään, lainaamalla kirjat saa ilmaiseksi. Neulontainnostuksen
myötä tämä usko on kuitenkin horjunut. Neuleohjeet kun ovat sitä sorttia, että
inspiraation mukaan kiinnittää aina eri ohjeisiin huomiota. Siksipä olisikin
hyvä jos kirjat olisivat kotihyllyssä eikä kirjastossa, niitä voisi aina uutta
työtä aloitellessa selailla. Suomalaiset uudehkot neulekirjat eivät kuitenkaan ole minua
juuri koskettaneet (eikä monet käännöskirjatkaan). Niissä näkyy hyvin neulonnan trendikkyys. Aika paljon
korostetaan alkeita ja sitä, että neulominen on helppoa. Niinpä kirja on
puoleksi neulontaohjeita ja puoleksi helpohkoja perusmalleja. Näihin en
rahojani käytä. En kuitenkaan sano, etteikö näille ole tarvetta ja luovathan ne
inspiraatiota ja innostusta uuden harrastuksen pariin suurilla ja värikkäillä
kuvilla. Sisältö jää kuitenkin minun makuuni liian köykäiseksi. Olenkin erilainen nuori, en ostanut Stitch 'n bitchä vaikka se oli alle 7 eurolla suuressa kuussa. Kaipaisinkin markkinolle enemmän juuri haaviston tyyppisiä kirjoja: tiukkoja asiapaketteja. Tämän vuoden The kirjahan on käsittääkseni tuonut helpotusta asiaan. Kirjaan en ole vielä kirjakaupan selailua tarkemmin päässyt tutustumaan, sillä Oulun kaupunki on tilannut vain kaksi kirjaa ja olen jonossa. Tosin ei niitäkään kirjoja ole vielä päästetty yleiseen jakoon. Epäilen että kirjat kiertävät ensin henkilökunnalla:) En siis halua yleistää, suomalaisissakin kirjoissa on haastavampiakin ohjeita, mutta kyllä noita perinteisiä malleja tulisi vaalia, käsittääkseni juuri siksi haavistot ja mary oljet ovat kirjansa väsänneet. Olisi vahinko, jos nämä mallit jäävät vain harvojen ja valittujen käyttöön. Menkääpä siis joukolla laittamaan palautetta WSOY:lle.
Silläkin uhalla, että minua pidetään brittityyppisenä säästä jaarittelijana: Oulussa on aivan uskomaton ilma. Lunta 30-40 senttiä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Pakkasta reilut 7 astetta. Olipa kiva herätä valoon aamulla:)
Kommentit