Nämä valmistuivat jo eilen, mutta illalla vuodatuksessa oli jotain häikkää, joten päivitys nyt.

Eli toiset punaiset sukat. Väri lähes yhtä täydellinen, kuin sisu-sukissa.
1325187.jpg

1325188.jpg
Ohje: N. Bush. Knitting on the Road
Malli: Whitby
Lanka: 7 veljestä verenpunainen 94 g
Puikot: 3,5 mm sukkapuikot
Koko: n. 39
Muuta: Jätin kerrankin tekemättä vahvistetun kantapään ja huomasin, että se olisi ollut mallliin paremmin             sopiva.

Olen kyllä totaalisen ihastunut tuohon Knitting on the road-kirjaan. Kerrankin ulkomaankielellä kirjoitettuja ohjeita, jotka voi soveltaa tuohon kotimaiseen paksuun villalankaan. Sitä kun sattuneista syystä on nurkissa pyörimässä. Kaiken lisäksi ohjeet ovat yksinkertaisen kauniita. Ne eivät ole kovin monimutkaisia, mutta kuitenkin niissä on aina jokin juju. Voisin kuvitella tilaavani tämän kirjan omaan hyllyyni (nyt siis kirjaston versiona).

Ulkomaan kielestä tuli mieleen: olen vähän hidas eli voisiko joku valoittaa minua sanonnasta "lontoon kielinen ohje". Onko ohjeissa käytetty jotain kummallista murretta vai onko tämä nyt vain vitsi? Anteeksi maalaisuuteni.

Sanompa minäkin nyt sanani tähän haavisto keskusteluun. Siis jos joku ei tiedä kysymyshän on siitä, että vanhoista suomalaisista neulekirjoista ei oteta uusinta painoksia. Erityisesti Eeva Haaviston Sata kansanomaista kudinmallia on herättänyt kysymyksiä. Kustantaja on tiedusteluihin vastannut, että se ei aio uusinta painosta ottaa. Tämä on harmi. Kirja on täynnä toinen toistaan kauniimpia
kuviomalleja, joita on tässäkin blogissa näkynyt. Yleensä en juuri ostele kirjoja. Minulla on vankka usko suomalaiseen kirjastojärjestelmään, lainaamalla kirjat saa ilmaiseksi. Neulontainnostuksen myötä tämä usko on kuitenkin horjunut. Neuleohjeet kun ovat sitä sorttia, että inspiraation mukaan kiinnittää aina eri ohjeisiin huomiota. Siksipä olisikin hyvä jos kirjat olisivat kotihyllyssä eikä kirjastossa, niitä voisi aina uutta työtä aloitellessa selailla. Suomalaiset uudehkot neulekirjat eivät kuitenkaan ole minua juuri koskettaneet (eikä monet käännöskirjatkaan). Niissä näkyy hyvin neulonnan trendikkyys. Aika paljon korostetaan alkeita ja sitä, että neulominen on helppoa. Niinpä kirja on puoleksi neulontaohjeita ja puoleksi helpohkoja perusmalleja. Näihin en rahojani käytä. En kuitenkaan sano, etteikö näille ole tarvetta ja luovathan ne inspiraatiota ja innostusta uuden harrastuksen pariin suurilla ja värikkäillä kuvilla. Sisältö jää kuitenkin minun makuuni liian köykäiseksi. Olenkin erilainen nuori, en ostanut Stitch 'n bitchä vaikka se oli alle 7 eurolla suuressa kuussa. Kaipaisinkin markkinolle enemmän juuri haaviston tyyppisiä kirjoja: tiukkoja asiapaketteja.  Tämän vuoden The kirjahan on käsittääkseni tuonut helpotusta asiaan. Kirjaan en  ole vielä  kirjakaupan selailua tarkemmin päässyt tutustumaan, sillä Oulun kaupunki on tilannut vain kaksi kirjaa ja olen jonossa. Tosin ei niitäkään kirjoja ole vielä päästetty yleiseen jakoon. Epäilen että kirjat kiertävät ensin henkilökunnalla:)  En siis  halua yleistää, suomalaisissakin kirjoissa on  haastavampiakin ohjeita, mutta kyllä noita perinteisiä malleja tulisi vaalia,  käsittääkseni juuri siksi  haavistot ja mary oljet ovat kirjansa väsänneet. Olisi vahinko, jos  nämä mallit jäävät vain harvojen ja valittujen käyttöön. Menkääpä siis joukolla laittamaan palautetta WSOY:lle.

Silläkin uhalla, että minua pidetään brittityyppisenä säästä jaarittelijana: Oulussa on aivan uskomaton ilma. Lunta 30-40 senttiä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Pakkasta reilut 7 astetta. Olipa kiva herätä valoon aamulla:)