Kiitos kommenteista, kyllä nuo lapaset on minustakin ihanat. Vaikka tällä hetkellä puikoilla on palmikoita olen aivan koukussa tuohon kirjoneuleen tekoon. Etenkin lapasten malleissa ei pääse pitkästymään ja teen aina "vielä yhden rivin". Eilen hain kirjastosta Haaviston: sata kansanomaista kudinmallia kirjan. Aivan ihania malleja, mutta mihin kaikki valmistuvat lapaset. Päätin jo kerran, että en enää murehdi sitä tuleeko neuleelle mitään loppusijoituspaikkaa, jos malli on muuten ihana toteuttaa. Uskoni horjuu, koska lapasmalleja on jonossa tällä hetkellä kymmenkunta. Mieskin kyseli jo, että mihin aion kaikki lapaseni sijoittaa. Näitä pieniä malleja kuten vanttuita, pipoja, huiveja ja sukkia olisi kyllä aivan mahtava tehdä enemmänkin, mutta niiden määrä alkaa jo heikkopäisempiä hirvittää. Luen uusia neuleohjeita nykyisin kauhulla, toivottavasti ei tule mitään ihanaa vastaan asenteella. Kai nuita voisi myydäkin, mutta minulla ei ole mitään tietoa, että millaisessa foorumissa tämä voisi tapahtua ja ainahan nuissa on tuo tekijänoikeusaspektikin mukana. Kertokaa minulle, mitä teette kaikille valmistuville töillenne?

Sitten jotain ihan muuta.

Malli: Jussi-setti Novita talvi 2007
Lanka: harmaa ja ruosteenpunainen nalle
Pukot: Puserossa muistaakseni 3 ja 3,5 mm ja sukissa 3,0 mm sukkikset
Koko: n.80 cm

Puseron tein jo aikaa sitten, mutta sukat valmistuivat eilen televisioneuleena. Puseroa tehdessä en ajatellut nokkaani pidemmälle, vasta ensimmäistä kertaa sovitettaessa tajusin, miksi ohjeessa oli yläosa tehty nallen sijasta woolilla. Mies esitti kysymyksen, jonka se tekee jokaisen neuleen kohdalla: " eihän se sitten kutita". En tiedä kutittaako tämä, olen sitä pojalla pitänyt kauluksen kanssa. Hassua muuten, että novitan ohjeissa on usein aika kapeat hihat. Niin tässäkin vaikka meidän taapero ei tosiaankaan ole mikään pullukka.

Mikähän siinä muuten on että miehelle on jäänyt jonkinlaiset traumat tuosta kutittavuudesta. Olisiko pidetty väkisin karkeaa villapaitaa ja huivia. Ärsyttää vain kun sille tekee omasta mielestä pehmeän huivin ja ensimmäinen epäilevä katse ja kommentti on tuommoinen. Ilmeisesti häneen ei kannata sijoittaa muuta kuin muovilankoja. Muutenkin kumma asenne, kun koetan kysellä että mitä neulottua haluaisi: Oothan sinä tehnyt mulle jo yhdet lapaset ja villasukat ja sen villapaidan silloin kahdeksan vuotta sitten. En minä mitään tarvi. Argh! Miehet!