Kiitos kommenteista, kyllä nuo lapaset on minustakin ihanat. Vaikka
tällä hetkellä puikoilla on palmikoita olen aivan koukussa tuohon
kirjoneuleen tekoon. Etenkin lapasten malleissa ei pääse pitkästymään
ja teen aina "vielä yhden rivin". Eilen hain kirjastosta Haaviston:
sata kansanomaista kudinmallia kirjan. Aivan ihania malleja, mutta
mihin kaikki valmistuvat lapaset. Päätin jo kerran, että en enää
murehdi sitä tuleeko neuleelle mitään loppusijoituspaikkaa, jos malli
on muuten ihana toteuttaa. Uskoni horjuu, koska lapasmalleja on jonossa
tällä hetkellä kymmenkunta. Mieskin kyseli jo, että mihin aion kaikki
lapaseni sijoittaa. Näitä pieniä malleja kuten vanttuita, pipoja,
huiveja ja sukkia olisi kyllä aivan mahtava tehdä enemmänkin, mutta
niiden määrä alkaa jo heikkopäisempiä hirvittää. Luen uusia
neuleohjeita nykyisin kauhulla, toivottavasti ei tule mitään ihanaa
vastaan asenteella. Kai nuita voisi myydäkin, mutta minulla ei ole
mitään tietoa, että millaisessa foorumissa tämä voisi tapahtua ja
ainahan nuissa on tuo tekijänoikeusaspektikin mukana. Kertokaa minulle,
mitä teette kaikille valmistuville töillenne?
Sitten jotain ihan muuta.
Malli: Jussi-setti Novita talvi 2007
Lanka: harmaa ja ruosteenpunainen nalle
Pukot: Puserossa muistaakseni 3 ja 3,5 mm ja sukissa 3,0 mm sukkikset
Koko: n.80 cm
Puseron tein jo aikaa sitten, mutta sukat valmistuivat eilen
televisioneuleena. Puseroa tehdessä en ajatellut nokkaani pidemmälle,
vasta ensimmäistä kertaa sovitettaessa tajusin, miksi ohjeessa oli
yläosa tehty nallen sijasta woolilla. Mies esitti kysymyksen, jonka se
tekee jokaisen neuleen kohdalla: " eihän se sitten kutita". En tiedä
kutittaako tämä, olen sitä pojalla pitänyt kauluksen kanssa. Hassua
muuten, että novitan ohjeissa on usein aika kapeat hihat. Niin tässäkin
vaikka meidän taapero ei tosiaankaan ole mikään pullukka.
Mikähän siinä muuten on että miehelle on jäänyt jonkinlaiset traumat
tuosta kutittavuudesta. Olisiko pidetty väkisin karkeaa villapaitaa ja
huivia. Ärsyttää vain kun sille tekee omasta mielestä pehmeän huivin ja
ensimmäinen epäilevä katse ja kommentti on tuommoinen. Ilmeisesti
häneen ei kannata sijoittaa muuta kuin muovilankoja. Muutenkin kumma
asenne, kun koetan kysellä että mitä neulottua haluaisi: Oothan sinä
tehnyt mulle jo yhdet lapaset ja villasukat ja sen villapaidan silloin
kahdeksan vuotta sitten. En minä mitään tarvi. Argh! Miehet!
keskiviikko, 9. tammikuu 2008
Kommentit