Nyt sitten se välimallin pipo. Aika ohkaselta tosin tuntui. Kait se on pakko tehdä vielä yksi pipo:)
1183624.jpg
1183625.jpg
Malli: Varmasti kaikille jo tuttu Jaques Cousteau-pipo
Ohje: Typyn
Lanka: Novitan Nina harmaana
Puikot: 3,5 mm sukkikset

Nina tuntui hirmu ohuelta hahtuvan jälkeen. Tuntuu hurjalta, että eirinissä oli puikkoina 4,5 mm, kun tässä tuo 3,5 mm tuntui liian paksulta. Muutenkin tämä lanka ei antanut hirveästi käsialalle anteeksi, tai sitten oli vain huono päivä. Yleensä saan sukkiksilla neuloessa ihan ok jälkeä myös puikkojen vaihtumiskohdissa, nyt ensimmäinen silmukka jäi rumasti löysäksi. Harkitsen jo pikkupyöröjen ostoa.

Pipoista tuli mieleen... Aiemmin esittelin isoveljestä tehdyn palmikkopipon, johon ohjeen mukaan olisi tullut suuri tupsu päälaelle keikkumaan. Ohitin tämän täysin mahdottomana ajatuksena. En tule tupsujen kanssa toimeen, vaikka olenkin ollut huomaavinani että ne ovat uudelleen rynnänneet katumuotiin. Ainakin kaikilla naapurin muksuilla on isommat tupsut päälaella kuin itse päävärkki. En halua loukata ketään jonka mielestä ne ovat aivan "ihkuja". Minulla on vain trauma lapsuudesta. Kun olin ala-asteikäinen, nämä suuret päälaen koristimet olivat suurinta huutoa. Muista että serkuillani oli aivan mahtavat neonkeltaiset ja -punaiset pipot, joissa oli elämää suuremmat tupsut. Minunkin oli sellainen saatava. Aikani kinusin äidiltä uutta pipoa ja lopulta pyyntöön suostuttiin. Ei sopinut minun vauhtiini. Muistan että tupsua piti olla koko ajan oikomassa, sillä se meinasi painollaan nyrjäyttää niskani, tai ainakin uhkasi tippua koko ajan tupsun painon vuoksi. Kyllä sitä tuli pidettyä päässä, mutta kivaa se ei enää ollut. Sen jälkeen en ole isotupsuisia pipoja pitänyt. Enkä tuskin niitä tee lapsosellekaan. (En muuten ole ongelman kanssa yksin, myös naapurin tenavat oikovat juostessaan pipojaan.)