Nyt sitten se välimallin pipo. Aika ohkaselta tosin tuntui. Kait se on pakko tehdä vielä yksi pipo:)
Malli: Varmasti kaikille jo tuttu Jaques Cousteau-pipo
Ohje: Typyn
Lanka: Novitan Nina harmaana
Puikot: 3,5 mm sukkikset
Nina tuntui hirmu ohuelta hahtuvan jälkeen. Tuntuu hurjalta, että
eirinissä oli puikkoina 4,5 mm, kun tässä tuo 3,5 mm tuntui liian
paksulta. Muutenkin tämä lanka ei antanut hirveästi käsialalle
anteeksi, tai sitten oli vain huono päivä. Yleensä saan sukkiksilla
neuloessa ihan ok jälkeä myös puikkojen vaihtumiskohdissa, nyt
ensimmäinen silmukka jäi rumasti löysäksi. Harkitsen jo pikkupyöröjen
ostoa.
Pipoista tuli mieleen... Aiemmin esittelin isoveljestä tehdyn
palmikkopipon, johon ohjeen mukaan olisi tullut suuri tupsu päälaelle
keikkumaan. Ohitin tämän täysin mahdottomana ajatuksena. En tule
tupsujen kanssa toimeen, vaikka olenkin ollut huomaavinani että ne ovat
uudelleen rynnänneet katumuotiin. Ainakin kaikilla naapurin muksuilla
on isommat tupsut päälaella kuin itse päävärkki. En halua loukata
ketään jonka mielestä ne ovat aivan "ihkuja". Minulla on vain trauma
lapsuudesta. Kun olin ala-asteikäinen, nämä suuret päälaen koristimet
olivat suurinta huutoa. Muista että serkuillani oli aivan mahtavat
neonkeltaiset ja -punaiset pipot, joissa oli elämää suuremmat tupsut.
Minunkin oli sellainen saatava. Aikani kinusin äidiltä uutta pipoa ja
lopulta pyyntöön suostuttiin. Ei sopinut minun vauhtiini. Muistan että
tupsua piti olla koko ajan oikomassa, sillä se meinasi painollaan
nyrjäyttää niskani, tai ainakin uhkasi tippua koko ajan tupsun painon
vuoksi. Kyllä sitä tuli pidettyä päässä, mutta kivaa se ei enää ollut.
Sen jälkeen en ole isotupsuisia pipoja pitänyt. Enkä tuskin niitä tee
lapsosellekaan. (En muuten ole ongelman kanssa yksin, myös naapurin
tenavat oikovat juostessaan pipojaan.)
perjantai, 4. tammikuu 2008
Kommentit