Taannoin tehtyjen lapaskämmekkäiden innoittamana päätin tehdä itselleni sormikkaat.
Ohje: Kauneimmat käsityöt 5/2003, Vanttuut extra
Lanka: Nalle kanerva ja valkea
Puikot: 3,0 mm sukkapuikot
Koko: pienehkö naisten
Tulihan näistä ihan kivat, mutta tajusin jotakin itsestäni neulojana
näitä tehdessäni. Se tapahtui ensimmäisen hansikkaan ensimmäisen sormen
aikana. Nimittäin sen, että lähes ainoita asioita, joista en pidä
neulonnassa, on peukalot. Ja sormikkaissahan niitä on periaatteessa 10
kappaletta. Ei peukaloissa sinällään ole mitään vikaa. Omassa
asennoitumisessani on vain virhe. Ajattelen aina peukaloita tehdessä,
että ne ovat vähän niinkuin sakkokierros. Jotakin mikä on pakko tehdä,
että pääsee seuraavan mielenkiintoisemman projektin kimppuun. Etenkin
jos peukalossa on kirjoneuletta on ketutus suuri. Minulla on aina
sellainen tunne, että pieneen tilaan kirjoneuletta tehdessä, en oikein
ole tilanteen herra, jotenkin neulominen ei ole hallittua. En osaa
paremminkaan kuvat tunnetta. Tässähän näitä kirjoneulepeukkuja oli 10.
Olisihan ne voinut tehdä yhdestäkin väristä, mutta halusin nimenomaan
paksut ja lämpimät sormikkaat. Kunnioitettavaa on, ette jaksoin tehdä
tämän parin valmiiksi. Voin tunnustaa että kävin melkoista jaakobin
painia asiasta.
Tänään oli sähköpostiin tipahtanut kutsu ravelryyn.
Nimimerkkini on Annuliini, Annika kun oli yllätys, yllätys jo varattu.
Paljon siellä olisi nähtävää, olen kyllä pihalla kuin lumiukko
kaikesta. Mistä sitä löytää tähänkin aikaa? Saattaa kulua jonkin aikaa
ennen kuin omat tietoni ovat ajantasalla.
maanantai, 10. joulukuu 2007
Kommentit