Olen saanut tunnustuksen.  Kiitos marjut.

 1456548.jpg

Säännöt:

1. You have to nominate 5 blogs Which havent has this avard before.
Sinun tulee jakaa tämä tunnustus 5:lle blogille, jolla sitä ei vielä ole.

2. Each of the blogs must have a purpose!
Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus.

3. The nominated blogs must make a link back to this page!
Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle.


4. The logo from the avard must be put on their blog and it must link
back to this block.
Tunnustuksen logon täytyy näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki
tähän blogiin
.

Itse en halua jakaa tunnustusta eteenpäin, sillä luen päivittäin kymmeniä ja taas kymmeniä blogeja. Kaikilla on minusta jonkinlainen tarkoitus. Eli oikeastaan annan tämän tunnustuksen kaikille teille blogeille, teillä on tarkoitus!

Kävin eilen pitkästä aikaa pääkirjastolla. Pahoittelen jos siellä ei ole enää neulekirjoja lainattavana.
1470228.jpg
Niin ja tähänkin käytin jo hillintää, enempää en jaksanut kantaa. Ihania, ihania kirjoja.

1470231.jpg
Yleensä en ole virkkaukseen kovin mieltynyt (liian hidasta minun hermoille), mutta tässä oli kyllä todella kauniita vauvan vaatteita. Niin ja se sydänpeitto...

1470246.jpg
Ihan liikaa hienoja mallikuvioita, teki mieli aloittaa päiväpeittoprojekti.

1470234.jpg
Näitä on tehnyt pitemmän aikaa mieli lainata. Jostain syystä on hirveä hinku näpertää pehmoeläimiä. Voisi ajatellakin, sen verran kivoja ötököitä näissä oli. Poika tosin ei ole mikään hirveä pehmoeläin fani. Tykkää enemmän autoista. Kiva kun ilmaiseksi saa tällaisen kasan virikkeitä ja uusia ideoita. Jos saisi vielä päälle lisää neulonta-aikaa ja lankaa esim. Debbie Blissin neuleiden toteuttamiseen niin olisin ikionnellinen.

Kävin muuten eilen Sommikissa, en kylläkään ostanut lankoja. Näin siellä kuitenkin mieltäni kovasti lämmittäneen näyn. Isä ja poika olivat ostamassa pyöröpuikkoja teddystä tehtävän pipon neulomiseen. Sehän ei ole mitään uutta, että pojat virkkaavat ja näköjään neulovatkin pipoja, mutta on ilahduttava, että isätkin osallistuvat harrastukseen. Näytti nimittäin sentään jotain tietävän pyöröistä. Lisää tällaista. Katsoin meidän poikaa (ikää vuosi ja 8 kuukautta) kerran, kun neulomukseni oli jäänyt sohvalle. Matki pyöröpuikolla minun neulomistani. Aika tarkasti oli katsottu äidin puuhia, puikot liikkuivat aivan oikein ja olivat pikkusormissa oikeassa asennossa. Kohta sen voi antaa itse neuloa sukkansa. Huah, kyllä sen kasvaa nopeasti.

Nyt keitän ison kupin kahvia ja sukellan tarkemmin noihin kirjoihin.