Tuossa kun kävin valmistuneiden listaa läpi, huomasin, että on ihan fiksu tapa tämä ylös kirjaaminen. Joissain kohdissa piti ihan oikeasti miettiä, että mikä se nyt tuokin oli. Ja niin kuin niitä on sydän verellä neulottu. Joka tapauksessa tämän vuoden kulutus on 14 804 g. Öö, en tiedä pitäisikö tuosta nolostua vai olla ylpeä. Mielenkiintoisinta kuitenkin on se, että vaikka olen kuluttanut lähes 15 kiloa lankaa enkä mielestäni ole tänä vuonna juurikaan tehnyt uusia hankintoja (kirjaamisen jätin hyvin äkkiä) niin silti lankaa on suunnilleen saman verran kuin vuosi sitten. No eipä ole päässyt ainakaan räjähtämään, mutta tässä vaiheessa kait olisi syytä tunnustaa, että jonkinverran on lankaa ehkä päässyt kynnyksen yli hiipimään.
Niin ja jos puhutaan summista. No sukkia on tehtynä yhteensä 33 paria, joista osa on tosin lasten sukkia. Lapaset kiirivät niukasti kakkoseksi 27 parilla, pipoja on 15, huiveja 7, pehmoleluja 6, aikuisten kokoisia villatakkeja ja puseroita 7, lasten kokoisia 4, liivejä aikuisella 2 ja lapselle 1. Joukkoon mahtuu myös yksittäisiä tapauksia, kuten vilsongit ja koristeita jne.
Mutta mikä jäi parhaiten mieleen. Tänä syksynä oli kyllä hieno putki onnistuneita töitä. Näistä ensimmäisenä voisi mainita dropsin takin. Sitä onkin tullut käytettyä ahkerasti. Se on sopivan lämpöinen, muttei kuitenkaan liian kuuma.Samasta langasta tehty dovetail on myös ollut ahkerassa käytössä. Toinen mieleen muistuva on elämäni ensimmäinen liivi:
Myös ihan viime aikaiset saavutukset ovat olleet varsin onnistuneita. Etenkin perheen miesväelle tehtailtu liivi ja paita on nostattanut hymyn huulilleni. Erityisesti kuitenkin olen patsastellut tällä paidalla.
Pienemmistä töistä mieleen on jäänyt erityisesti lailat.
Jotenkin ne on vain onnistuneet, juuri sopivan mittaiset ja leveät ja väritkin on kauniit. Lapasista taas, no niihin tuli jäätyä vähän koukkuun. Etenkin kirjoneuleisiin sellaisiin. Erityisen rakkaat on kuitenkin nämä haavistolaiset.
Näitä tuleekin käytettyä päivittäin. Aivan ihanan tiiviit, pitävät viiman loitolla.
Kuluneena vuonna osallistuin ensimmäisen kerran myös tempauksiin. Olympialaisissa sain toteutettua vihdoin baijerilaiset ja sukkia ja lapasiakin tuli vino pino kerättyä. Ensi vuonna varmaan keskityn taas noihin samoihin tempauksiin, pipo asiat taidan jättää kuitenkin välistä.
Kaiken kaikkiaan vuosi 2008 on ollut erityisen antoisa neulevuosi. Olen oppinut paljon uusia tekniikoita (mm. kantapäitä, kavennuksia, raglanit jne). Eniten kuitenkin olen kostunut siitä, että kaikenlainen kammo englanninkielisiä ohjeita kohtaan on kadonnut. Niiden sisälukutaito on kehittynyt, vaikkei aina ihan ymmärräkään kaikkea. Olenkin sitä mieltä, että monet ulkomaankieliset ohjeet ovat paljon selkeämpiä kuin kotimaiset vastineensa. Olisiko niissä vakiintuneemmat käytännöt kuin suomessa? Tähän liittyen myös ravelry on aukaissut uusia maailmoja. Joskus tosin tuntuu, että se ei välttämättä ole hyvä. Joskus tulee suhtauduttua turhankin skeptisesti kotimaan maksulliseen tarjontaan, kun netin kautta pääsee niin kätevästi käsiksi ilmaiseen materiaaliin, joka on innostavaa ja luovaa.
Mitä sitten ensi vuonna. Olen huomannut, että taitoni ovat selvästi kehittyneet (tai ainakin palautuneet mieleeni). Mutta paljon on vielä himotuksen kohteita. Ylösalas puseron on vielä kokeilematta noin niinkuin jotain mainitakseni. Lisäksi voisi kokeilla, jotain sikavaikeaa pitsiviritelmää tai useampi väristä suurempaa kirjoneuletta.
Kohta alkaa rakettien paukutus. Pitää varmaan lähteä sitä ulos ihmettelemään. Saa nähdä lähteekö pikkumies tuulen mukana. Mutta joka tapauksessa MUKAVAA UUTTA VUOTTA!
Kommentit