No nyt se sitten on ohi. Liki viikon mittainen netitön kausi. Meillä siirryttiin käyttämään miehen työsuhdenettiä ja modeemia jouduttiin odottamaan lähes viikko. Ensin meinasi pukata paniikkia, mutta loppujen lopuksi ihan rentouttavaa, kun ei ollut nettiä (vaikken siitä luopuisikaan). Neuloakin ehti paljon enemmän ja jotenkin oli helpompi keskittyä vain tekeillä olevaan projektiin, kun ei ollut jatkuvaa blogimaailman ja nettiohjeiden tulvaa.

Tällaista on valmistunut perjantain jälkeen. Niistä seuraavissa jaksoissa:)
1270867.jpg

Niin se auto-paita valmistui jo männä viikon torstaina. Olin aivan fiiliksissä, että perjantaina pääsee purkamaan tuntojaan blogiin ja niinhän siinä kävi, että perjantaiaamuna soitettiin pimennoksesta. Ja nyt tuntuu, että siitä paidan valmistumisesta on niin kauan (jos ei ajallisesti niin ainakin henkisesti), että enää ei hirveästi ole tilitettävää.

Kuvia kuitenkin.
1270862.jpg
1270864.jpg
Ohje: Novita talvi 2008
Malli: Auto-pusero
Lanka: Novita wool ja nalle
Puikot: 3,0 mm resoreissa, 3,5 mm takakappaleen sileässä ja 4,0 mm kirjoneuleessa.
Koko: 92 cm

Noudatin aika orjallisesti ohjetta. Langat ovat juuri niitä mitä käskettiinkin olla, tosin mustaan uskalsin laittaa nallea, sitä kun oli varastossa. Jossain vaiheessa iski kyllä paniikki, että jospa se woolin musta sopisi paremmin kuvioon, niin entäpä jos tuo nalle on liian mustaa. Onneksi järki voitti. Tiedetään, tiedetään olen aika neuroottinen tapaus. Olkapäälle tein nappilistan. Vahingosta on viisastuttu, olen nimittäin kerran yrittänyt kiskoa nappitonta paitaa rimpuilevan taaperon päähän. Siinä kuitenkaan onnistumatta. Silloinkin piti kaulus purkaa ja tehdä hela hoito uudestaan. Enää en tee samaa virhettä. Löysin kivat napit, saman malliset autot kuin paidassa. Meidän pokkarikamerassa ei kuitenkaan riitä taidot niiden kuvaamiseen. Langan menekistä itselle muistiin, että vihreää meni muutaman metrin yli kaksi kerää, punaista ja keltaista noin puoli kerää ja sinistä hieman vajaa kerä.

Ei tuo projekti ollutkaan kovin tuskainen. Etukappale oli sopivan pieni, saatan vastaisuudessakin tehdä kirjoneuletta tasona, tuskin kuitenkaan aikuisten koossa. Lopputulos oli vaivan arvoinen, sen verran värikäs ja pirteä paita. Kokokin on sopivan reilu, että mahtuu vielä ensi syksynäkin päälle. Paras kiitos kuitenkin oli se, kun tenava sai paidan ensi kerran päälle, hän ihaili itseään koko illan peilin edessä ja silitteli paitaa. Aina vähän väliä piti leikin lomasta mennä peilailemaan. Nukkumaan pannessa piti pitää tiukat neuvottelut siitä, voiko kuumassa villapaidassa nukkua.

Nyt surffaamaan, mitä mullistuksia on viikossa ehtinyt tapahtua.