Saa nähdä miten nelomiselle käy, kun sormien puutuminen on muuttunut
nyt koko vasemman käden puutumiseksi ja lieväksi säryksi. Pitäisi
varmaan malttaa antaa olla levossa...
Eilen Mari
kirjoitti omassa blogissaan neulonnan apuvälineistä ja sai minutkin
pohtimaan asiaa. Minullahan oli neulontaharrastus telakoilla melkein
seitsämän vuotta ennen kuin viime syksynä palasin lankojen ihanaan
maailmaan. Sinä aikana oli tapahtunut paljon kehitystä. Olin kuullut
itseraidoittuvasta sukkalangasta, siitä toitotettiin aikoinaan paljon
muuallakin kuin varsinaisissa käsityöfoorumeissa, kun se Novitalta tuli
markkinoille. Varsinaisesti täysin uusi tuttavuus oli kuitenkin
pätkävärjätty lanka. Ensimmäinen ajatus oli, että voi kauhistus
minkälaista sekametelisoppaa. Sittemmin on silmiini sattunut ihan kivan
näköisiä värjäyksiä, joten mielipiteeni tästä värjäystavasta on vielä
kaksijakoinen. Tuskin kuitenkaan tulen ikinä toteuttamaan kokonaista
puseroa tms. tällaisesta langasta.
Sitten on paljon muita
apuvälineitä. Joskus tuntuu, että neulontakin muuttuu välineurheiluksi,
enkä puhu nyt vain lankalaaduista ja puikoista, joita olen jo aiemmin
sivunnut kirjoituksissa. Kierroslukumittari olisi varmasti ihan oiva
kapuväline, jotenkin vain tuntuu, että se olisi aina pikkuapulaisen
leikkilaatikossa tai muualla teillä tietämättömillä. Monesti joudun
epätoivoisesti tiirailemaan, mittailemaan ja laskemaan, että joko niitä
kierroksia on tarpeeksi. Tähän on kuitenkin auttanut ihan perinteinen
tukkimiehen kirjanpito. Suurin ongelma minulla on kuitenkin se, että
jossain vaiheessa alan epäillä olenko merkannut oikean määrän
kierroksia muistiin.
Silmukkamerkit olivat minulle täysin
uusi tuttavuus, kun tutustuin blogien maailmaan. Olen ihastellut
hienosti tehtyjä killuttimia, joita blogeissa pyörii. Ehkä näidenkin
arvo minulle valkenee joku päivä, kun teen jotakin suurta
pyöröneuletta. Tähän asti alempaan silmukkaan pujotettu lanka on ajanut
saman asian.
On kuitenkin yksi uusi tuttavuus, jonka kanssa
olen nykyään erottamaton. Nimittäin palmikkopuikko. Olin nähnyt näitä
mutkapuikkoja aiemmin lähinnä käsityökirjoissa. Suhtautumiseni oli
kuitenkin melko skeptinen, saman asianhan ajaa periaatteessa
sukkapuikko. Kärkkäisellä oli kuitenkin ohittamaton "tarjous": Novitan
palmikkopuikot 70 senttiä. Päätin sijoittaa näihin, kun ne eivät
enempää kukkaroa verottaneet. Kokeilin kerran ja nyt en vaihtaisi pois.
Aivan nerokas keksintö. Nyt ei tarvi huolehtia apupuikon tippumisesta
(ja samalla silmukoiden tippumisesta). Palmikkopuikon voi huoletta
jättää myös kiinni työhön, jos tulee tilanne, että pitää kesken
neulomisen rynnätä johonkin (ja niitä tilanteitahan meillä riittää).
Ehkä en siis olekaan aivan toivoton, luultavasti minulla on kohta
kaikki mahdolliset lisävarusteet ja vielä deluxe versioina.
keskiviikko, 28. marraskuu 2007
Kommentit