Tämä marraskuu on kyllä ollut väsyttävin ja pimein miesmuistiin. Aamulla on pimeä, kaikki valot saavat olla päällä keskipäivälläkin ja kolmelta voi jo luovuttaa ja vetää verhot ikkunoihin kun ulkona on pilkkopimeää. Sataisi edes lunta. Kokoajan väsyttää, tuntuu, että päivään ei herään ollenkaan.  Kahvia kuluu ja tekisi mieli makeaa alati. Käsityötkään eivät oikein suju. Aloitan uusia töitä ja huomaan, että keskittymiskyky ei riitä kovin suuriin ja monimutkaisiin töihin. Teen sitten perusraitasukkaa. Kävin sentään ostamassa piristävän väristä raitalankaa. Mutta onko siitäkään apua, jos sisällä on niin hämärää, että ei oikein erota värejä? Osaltaan tietenkin tähän murmelin oloon (ja ehdottomasti tuohon pitkäjännitteisyyden puutteeseen) vaikuttaa masuasukki. Laskettuaika ensi kuun puolessa välissä alkaa olla jo niin lähellä, että huomaa ettei ainakaan isoja villatakki yms. tee mieli aloittaa.

Eilen pilkahti aurinko ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon. Itse asiassa olin jo aiemmin viikolla tutkaillut säätiedotusta, että tuolloin voisi olla potientiaalinen mahdollisuus räpsiä kuvia. Tummiahan ne vieläkin ovat, digipokkarissa kun ei mikään maailman paras salama ole, mutta sentään jonkinlaisia. Marraskuun teeman mukaisesti.

4127542874_12ec149b83.jpgPikku lapaset tällä ohjeella. Lankana woolin neliraitaa. Nyt kun katselen tuota kuvaa, niin onpa tainnut toisessa lapasessa mennä nuo kavennukset väärin. No ei varmaan käytössä haittaa. Koko on siis tuollainen vastasyntynyt/muutama kuukausi.

4127544344_891b587645.jpg4126772417_fbeb2553cd.jpgIhastuin Totoro-lapasten malliin (rav) heti ensinäkemältä. Vaikka en ole edes kyseistä leffaa nähnyt. Ja vaikken edes ole erityisesti animen ystävä. Pitkään pohdin, josko viitsisin tehdä itselleni, mutta edellä esitettyjen syiden vuoksi jätin sitten välistä. Malli kuitenkin kutkuttelin ja kutaisin sitten pojalle. Lankana näissä on nalle colori ja maija. Kuvio voisi erottua paremminkin, mutta ihan kivat kuitenkin. Peukkuihin en tehnyt kuviota, yritin, mutta kuvio ei sitten näkynyt mielestäni tarpeeksi hyvin, joten purkasin ja tein perus valkoiset. Kolmosen puikoilla, ohjeen silmukkamäärillä ja kierroksilla syntyi sopivat 3-4 vuotiaalle. Jösses, että pojalla muuten on jo iso käsi. Kun lapanen valmistui niin ajattelin, että olisi lähinnä ekaluokkalaiselle sopiva, mutta toisin kävi.

4127545922_d98ff45948.jpg4127545152_0edd7df8bc.jpg

Näiden kämmekkäiden malli (rav) on yksi kauneimmista kirjoneulemalleista, joihin olen törmännyt (ja niitä on muuten tullut surffattua ja tutkittua paljon). Sitä olen ihmetellyt, että miksi tekijä antaa kaiken kunnian Eunny Jangin kämmekkäille. Nähdäkseni näissä kahdessa mallissa kun ei ole yhteistä edes silmukkamäärien verran. Ihmettelen vain, sillä olen niin laiska etten jaksa etsiä tietoa netin syövereistä sen enempää, mutta jos jollakin on niin heittäköön kommentilla.

Lankana näissä on tumman punainen ja vaalean rusehtava beige nalle. Puikot oli muistaakseni kolmoset. Tuli sellaiset napakan mukavat kämmekkäät omaan käteen. Ohjeesta. Humanistin riemuvoitto. Katselin kyllä kaaviota, että kovasti näyttä siltä, että ohjeessa on kaksi oikean käden kämmekästä. Ihmettelin asiaa ääneen useampaan kertaan miehellekin. Jatkoin sinnikkäästi matkaa ja mallailin välillä. Kun tuli aika aloittaa peukalokiilan lisäykset, luovutin. En mitenkään käsittänyt miten oli mahdollista, että lapanen kääntyisi vasempaan käteen sopivaksi. Jätin tekeleen hautumaan ja viikon päästä vaivauduin jo lukemaan ohjeen. Niin, että jos ei halua kahta samanlaista kämmekästä niin on syytä lukea ohjetta pelikuvana. Purkaminen syö aina tätä neulojaa, vaikkei siinä nyt mennyt kuin muutaman tunnin työ. Kannatti kuitenkin. Nämä ovat ihanat. Ja väritys on jotenkin jouluinen, sopii siis vuodenaikaankin.

Jos sitä keittäisi aamun toiset kahvit ja jatkaisi raitojen neulomista. Hyvää alkanutta viikkoa!