Olen kärsimätön neuloja. Olen jo pitkään ihaillut blogimaailmassa olevia neroja, jotka suunnittelevat itse toinen toistaan taitavampia neuletöitä ja nimenomaan isotöisiä puseroita yms. Minun pitää päästä HETI aloittamaan työ, siinä ei ehdi suunnittelemaan tuntikausia erilaisia kuvionteja tai kavennuksia saatikka sitten tekemään mallitilkkuja, sehän on TURHAA TYÖTÄ (ei puhuta siitä kun puolessä välissä joutuu myöntämään karvaan tappionsa ja purkamaan koko aikaansaannoksen kun malli on liian iso/pieni/muuten kummallinen). Toisaalta olen hieman neuroottinen. Vaikka jokin neule polttelisi puikkokäsiä ja huutelisi hävyttömyyksiä lankakasasta, on minun saatava edellinen työ alta pois. Tämä ei tietenkään ole välttämättä huono asia, sillä näin vältetään ufoutumiset. En vain tiedä onko kovin tervehenkistä tehdä edellistä työtä alta pois hirveällä kiireellä ja tuskalla, usein yömyöhään väkertäen (myös päättelyt yms. viimeistelyt täytyy saada pois alta, muuten ne piinaavat alitajunnassa). Näinhän sinällään mukava neule muuttuu piinaksi.

Jokin aika sitten näin ihanan neuletakin. Tuo takki hyppi silmilleni joka arkipäivä noin kello 11-12 välillä. Kyseessä on siis jokaisen kotiäidin aamupäivän piristys Sydämen asialla sarja. Tuossa sarjassa on upeasti käytetty puvustuksessa erilaisia neuleita ja erityisesti huomioni kiinnittyi tohtori Katie Rowanin (Niamh Cusack) kotioloissa käyttämään palmikkovillatakkiin. Kuolasin sen  perään pitemmän aikaan, erityisesti kauluksen hunajakennopalmikko miellytti silmää. Tarkoituksenani oli tallentaa yksi jakso kovalevylle ja tarkastella myöhemmin palmikointia tarkemmin. Tätä en kuitenkaan ehtinyt tehdä ennen kuin brittisarjoille tyypillisesti pääosan esittäjä tapettiin. Ehkäpä kuitenkin saan joskus tulevaisuudessa aikaiseksi suunnitella itselle pitkän palmikkotakin. Erityisesti minua viehättävät Elsebeth Lavoldin viikinkiriimuihin perustuvat palmikot. Näitä nähdessäni pieni uinuva arkeologi sisälläni huokaa ihastuksesta. Saman tyyppisiähän oli uusimmassa Ullassakin.

Tuosta Sydämen asialla sarjasta vielä sen verran, että miespääosan esittäjällä on myös aivan mahtava kotivillatakki. Mitenkähän omalle miehelle saisi ujutettua ajatuksen tällaisen käytöstä kotona? Tämä perinne pitäisi elvyttää uudelleen, ainakaan Nick Rowanin (Nick Berry) miehekkyys ei kärsi hetkeäkään villatakista. Näin muuten jokinaika sitten jossain blogissa että tällainen kotitakki oli jollekulle onnekkaalle könsikkäälle toteutettu (en valitettavasti muista missä sen näin, linkitän myöhemmin jos blogi vielä sattuu silmiini osumaan).

Koska kuvaton postaus on tylsä, laitan tähän jo aiemmin valmistuneen huivin.1072801.jpg

Malli: Flower Basket Shawl (linkkiä ei tähän hätään löydy)
Lanka: Novita Tennessee punainen
Puikot: 5,0mm suorat ja pyöröt

Tämä oli ensimmäinen kolmiohuivi ja vielä niskasta aloitettu, taisi aloittamiseen mennä eniten aikaa! Näitä olisi kiva tehdä enemmänkin, en vain osaa itse moisia pitää. Tämä menee siis lahjaksi. Malli oli kiva ja yllättävän helppo. Mallikertoja tein kaksi riviä enemmän kuin ohjeessa ja olisi vieläkin saanut olla ehkä hieman isompi.