Olen kärsimätön neuloja. Olen jo pitkään ihaillut blogimaailmassa
olevia neroja, jotka suunnittelevat itse toinen toistaan taitavampia
neuletöitä ja nimenomaan isotöisiä puseroita yms. Minun pitää päästä
HETI aloittamaan työ, siinä ei ehdi suunnittelemaan tuntikausia
erilaisia kuvionteja tai kavennuksia saatikka sitten tekemään
mallitilkkuja, sehän on TURHAA TYÖTÄ (ei puhuta siitä kun puolessä
välissä joutuu myöntämään karvaan tappionsa ja purkamaan koko
aikaansaannoksen kun malli on liian iso/pieni/muuten kummallinen).
Toisaalta olen hieman neuroottinen. Vaikka jokin neule polttelisi
puikkokäsiä ja huutelisi hävyttömyyksiä lankakasasta, on minun saatava
edellinen työ alta pois. Tämä ei tietenkään ole välttämättä huono asia,
sillä näin vältetään ufoutumiset. En vain tiedä onko kovin
tervehenkistä tehdä edellistä työtä alta pois hirveällä kiireellä ja
tuskalla, usein yömyöhään väkertäen (myös päättelyt yms. viimeistelyt
täytyy saada pois alta, muuten ne piinaavat alitajunnassa). Näinhän
sinällään mukava neule muuttuu piinaksi.
Jokin aika sitten näin ihanan neuletakin. Tuo takki hyppi silmilleni
joka arkipäivä noin kello 11-12 välillä. Kyseessä on siis jokaisen
kotiäidin aamupäivän piristys Sydämen asialla sarja. Tuossa sarjassa on
upeasti käytetty puvustuksessa erilaisia neuleita ja erityisesti
huomioni kiinnittyi tohtori Katie Rowanin (Niamh Cusack) kotioloissa
käyttämään palmikkovillatakkiin. Kuolasin sen perään pitemmän
aikaan, erityisesti kauluksen hunajakennopalmikko miellytti silmää.
Tarkoituksenani oli tallentaa yksi jakso kovalevylle ja tarkastella
myöhemmin palmikointia tarkemmin. Tätä en kuitenkaan ehtinyt tehdä
ennen kuin brittisarjoille tyypillisesti pääosan esittäjä tapettiin.
Ehkäpä kuitenkin saan joskus tulevaisuudessa aikaiseksi suunnitella
itselle pitkän palmikkotakin. Erityisesti minua viehättävät Elsebeth Lavoldin
viikinkiriimuihin perustuvat palmikot. Näitä nähdessäni pieni uinuva
arkeologi sisälläni huokaa ihastuksesta. Saman tyyppisiähän oli
uusimmassa Ullassakin.
Tuosta Sydämen asialla sarjasta vielä sen verran, että miespääosan
esittäjällä on myös aivan mahtava kotivillatakki. Mitenkähän omalle
miehelle saisi ujutettua ajatuksen tällaisen käytöstä kotona? Tämä
perinne pitäisi elvyttää uudelleen, ainakaan Nick Rowanin (Nick Berry)
miehekkyys ei kärsi hetkeäkään villatakista. Näin muuten jokinaika
sitten jossain blogissa että tällainen kotitakki oli jollekulle
onnekkaalle könsikkäälle toteutettu (en valitettavasti muista missä sen
näin, linkitän myöhemmin jos blogi vielä sattuu silmiini osumaan).
Koska kuvaton postaus on tylsä, laitan tähän jo aiemmin valmistuneen huivin.
Malli: Flower Basket Shawl (linkkiä ei tähän hätään löydy)
Lanka: Novita Tennessee punainen
Puikot: 5,0mm suorat ja pyöröt
Tämä oli ensimmäinen kolmiohuivi ja vielä niskasta aloitettu, taisi
aloittamiseen mennä eniten aikaa! Näitä olisi kiva tehdä enemmänkin, en
vain osaa itse moisia pitää. Tämä menee siis lahjaksi. Malli oli kiva
ja yllättävän helppo. Mallikertoja tein kaksi riviä enemmän kuin
ohjeessa ja olisi vieläkin saanut olla ehkä hieman isompi.
tiistai, 20. marraskuu 2007
Kommentit