Tiedättekö ne tikkurilan maalimainokset, joissa nuori ja hyvännäköinen pariskunta aloittelee  maalaamista ja kyselee tyhmiä. Aah, remontti on niin näppärää ja helppoa. Sen kun valitsee tikkurilan  värilastusta mieleisen värisävyn ja aloittaa telalla maalaamisen. No me päätimme ihan yks kaks poistaa toisesta makkarista tapetit, vaihtaa kaapiston ja maalata seinät. Asiasta on ollut puhetta siitä asti, kun puolitoista vuotta sitten muutimme tähän. Seinistä paljastui kaksi kerrosta tapettia, joista alempi oli maalattu. Pohjalle jäi ohut tapettikerros, joka piti kaapia pois. Hirveä homma, liisterinpoistoainetta ja tapetinkappaleita oli joka paikassa. Pohjatöitä tehtiin neljä päivää, kunnes viimein päästiin maalaamaan.Aika monesti tuli mentyä perse edellä puuhun, eli jos olisi ennen tehnyt hommia olisi joitakin työvaiheita voinut karsia. No okei, tikkurilan maalilinjan mainos oli oikeassa. Itse telalla maalaaamiseen ei mennyt kuin hetki. Lopputuloksesta tuli kyllä hieno. Seinät ovat uuden veroisia. Miten niihin ikinä raaskii mitään kiinnittää? Viikonloppuna oli viellä pojan kaksivuotissynttärit. Piti kakkua väsätä ja kestittää vieraita. Kahtena päivänä. Mies kokosi kaappia eilen. Vielä puuttuvat vetimet ja hyllyt. Niin ja tavarat, jotka on poistettu huoneesta pitäisi roudata takaisin. Ei siinä mitään muuten, mutta turhaa tavaraa on ihan hirveästi. Kaksi jätesäkillistä vaatteita, joita kukaan ei ole pitänyt ainakaan kahdeksaan vuoteen päällään. Miehen lukion matikanvihkoja ja fysiikan kirjoja jne, jne. Meiltä taitaa lähteä jonkinlainen lasti pelastusarmeijalle.

Niin sanomattakin on kait selvä, että käsityöt eivät ole edistyneet millään lailla. Sitä kun illalla puolenyön jälkeen on istahtanut huilimaan, ei kutomukset ole käyneet mielessäkään. Joskohan sitä tänään...Hirveä määrä blogeja käytävänä läpi, kun ei viikkoon ole juuri ehtinyt koneella kuin sähköpostin pikaisesti lukemaan. Kuulumisiin!