Pidän neuleliiveistä. Ne ovat juuri sopivan lämpöisiä asusteita, olematta kuitenkaan liian kuumia. Niitä on älyttömän nopea tehdä ja helppoja, kun ei tarvitse liikoja hihoista välittää. Jostain syystä minulla ei kuitenkaan ole kaapissa ollut kuin kaksi käyttökelpoista liiviä. Viime keväänä shalomista jäi juuri liivin verran petroolia isoveljeä ja pienen pähkäilyn jälkeen se jalostui tenttiin lukiessa Green Dayksi.

Malli: Green Day Ullasta

Lanka: Novita Isoveli, hieman yli 300 grammaa

Puikot: 6,0 mm

Ravelryssä Petrol Day

Muuta: Lisäsin pituutta 5 cm, mutta käyttö on osoittanut, että enemmänkin olisi voinut olla.

Syksyn tullen tuli tarvetta lämpimälle pipolle. Varastossa lymysi kaksi cascade 220 jämää. En halunnut ihan perus raitapipoa, joten valitsin malliksi tutun ja turvallisen wurmin. Raidoitin oikeat kierrokset tummalla ruskealla. Ja muistaakseni vielä niin, että viimeinen oikea kierros meni oranssilla, jotta tuohon nurjan alkuun ei tullut sellaista eriväristä raitaa.

Vähän erikoisuutta sain tekemällä piposta tuollaisen tuubimaisen tai onko tämä nyt kissapipo? Seurasin siis ohjetta ja viimeisen nurjan makkaran kohdalla käänsin työn nurin ja tein kolmen puikon päättelyn. Tykkään ja sopii tenavan päähän ehkä jopa paremmin kuin alkuperäinen malli.

Malli: Wurm (rav)

Lanka: Cascade 220

Puikot: 4,0 mm

Ravelryssä täällä.

Osaakohan sitä vielä blogata. Harjoitellaan näillä yksinkertaisen kauniilla sukilla ensi alkuun.

Malli: Pillars (rav)

Lanka: Dropsin fabel

Puikot: 2,5 mm

Koko: 40

Ravelrystä löytyy täältä. Josko tästä vaikka innostuisi enemmänkin bloggaamaan. Valmistuneita ainakin olisi vino pino odottamassa.

Pssst...Tiesittekö, että Lumoavan langan blogissa on meneillään arvonta? Suosittelen muutenkin kyseistä putiiikkia. Herkullinen lankavalikoima ja ystävällinen palvelu.

Jämäkuun hengessä innostuin itsekin keräämään kaikki nallen vahvuiset jämälangat yhteen kasaan. Ja kyllähän niitä ihan miehekkäästi onkin kertynyt. Nämä kämmekkäät eivät juurikaan kuluttaneet jämiä, mutta olivat todella nopeat ja joutuisat tehdä.

Pohjana on valkeaa rasva nallea ja kalat ovat perusnallea, woolia, vetoa ja nallen coloria. Loin silmukoita 60 ja kalamallin nappasin näistä sukista. Alunperin ajatuksena oli tehdä lapaset ja teinkin toisen valmiiksi asti, mutta kavennukset eivät omaan silmääni näyttäneet kivoilta ja niinpä purin sen ja tein kämmekäs mallin. Niitäkin tarvii näin keväällä vaunuja työntäessä, kun lapaset on liian kuumat ja paljaat kädet palelevat.

Ekaksi kommenttiasiaa. Arja oli kysellyt tuon pikkuveljen ohjeen perään. Ohjehan on ihan suomalaisen suunnittelijan käsialaa. Linkit ohjeisiin löytyvät Villapeikon blogista. Ohje on maksullinen ja vaatii käsittääksen paypalia tms. (itse olen ohjeen saanut lahjana).

Raidat eivät jätä minua rauhaan. Niissä on vain jotain niin kivaa. Isompana on nyt puikoilla pientä yhden kerroksen raitaa. Ja sukissa ne vasta kivoja ovatkin.

Tämän langan ohi en päässyt nappi-kikassa kävelemään. Todella ihanat värit näissä regian jazz coloreissa. Tämä taisi olla niitä Erika Knightin suunnittelemia. Regian langat ovat kyllä kelpo työhevosia. Tosin toisessa kerässä oli ikävän monta solmua, mutta onneksi värit jatkuivat samoina.

Dropsin delightiä minulla on tehnyt mieli kokeilla jo tovi. Alku tuntuma oli melko löyhäkierteinen, mutta yllättävän kivaa lankaa loppujen lopuksi. Ostin kolmea eri väriä, vihreää oranssin ruskeaa ja ruskeaa. Tosin ruskea osottautui enemmän lilahtavaksi. Oransseissa sukissa ruskea raitalanka sitten loppui ja oranssikin näytti uhkaavan vähältä. Toisessa sukassa piti raidoittaa terä ruskealla noron sukkalangalla ja toinen kantapää regian hand-dye efectiä. Ihan kivat tuli näinkin. Tälläisissä raitasukissa ei ole niin vakavaa.

Nyt olisi jämäkuu. Mietiskelin, että omiakin jämiä voisi tuhota vaikka johonkin hyväntekeväisyyskampanjaan. Kaivataanko jossain päin pieniä sukkia? Vaaka ainakin hakee tänä vuonna lapasia. Ne voisivat olla kivan nopeita tehdä. Onko muuten Oulun alueella mitään tahoa, joka ottaisi vastaan hyväntekeväisyys sukkia tms. Postittaminen kun tahtoo olla näissä aina se vaikein rasti.

Mielenhäiriössä ostin muutama vuosi takaperin villatakillisen rose mohairia. Ei siinä muuten mitään, mutta sellainen hiirenharmaa, vaikka muuten ihan kaunis sävy onkin, ei ole omalle hipiälleni paras mahdollinen väri. Puolitoista vuotta asiaa kypsyteltyäni hoksasin raidoittaa toisella harmaalla.

Mallina tässä on $5 in Paris. Tai ainakin otin siitä alkusilmukat. Raidoista tein reilut 20 kierroksen mittaiset. Ja vyötäröön taas muotokavennukset.

Malli on kyllä kieltämättä kiva. Tein ihan reilusti pituutta, tarkoitus oli käyttää lankaa mahdollisimman paljon, mutta en varmasti ihan harhaan johda, jos sanon että ei tähän sitten kuitenkaan mennyt kuin sellainen reilu 300 grammaa lankaa. Eli riittoisaa on. Muuten tuo rose mohairi oli ihan ok tuttavuus. Vaikken yleensä karvalangoista juurikaan pittaa. Voisin harkita ostavani toistekin, jos sopiva väri sattuisi hollille. Koska jotain purnattavaa on löydettävä niin seuraavaan malliin voisin ajatella tekeväni pienemmän kaula-aukon. Tarkoitus ei ihan noin laajaa ollut tehdä, mutta kun lanka oli toinen kuin ohjeessa ei ollut hajuakaan paljonko olisi silmukoita pitänyt luoda. Ja meillähän ei mohairia pureta. Eikä mallitilkkuja tehdä.

Malli: $5 in Paris

Lanka: Novita rose mohair

Puikot: 5.0 mm

Ravelryssä täällä

Taapero on ehtinyt siihen ikään, että hänellekin voi jo tehdä pienimmän koon pikkuveljen.

Lankana Lumoavasta langasta cascaden 220. Ohjeesta poiketen selvisin yhdellä vyyhdillä tuota alaosan harmaata. Mainio ohje ja ihana lanka edelleen ja värit ovat juuri meidän kuopukselle passelit.

Kevään tullen keltainen isoveli kutkutteli puikkoja.

Lapasissa mallina  Pescovegetarian mittens ja pipossa Bellan pipo. Lapasiin lisäsin ohjeesta poiketen peukalokiilan. Ja pipoon 80 silmukan sijasta 100 silmukkaa. Kiva setti, joihin kuuluu vielä semmoinen helmineuletta oleva kaulankieputin, mutta siitä en ole saanut säällistä kuvaa, joten voitte kuvitella sen:)

Ja muutamat jämäsukat.

Sinipunaisissa lankana regian hand-dye effect ja pienissä lasten koon sukissa tico tico ja ruskea fabel.

Jaahas, jos sitä taas elvyttelisi lapsipuolen asemaan jäänyttä blogiparkaa. Vuodatus näytti muuten aika mielenkiintoiselta. Herjasi uusia kommentteja melkein jokaiseen bloggaukseeni vuodesta 2007 alkaen. Niihinkin joissa ei ollut edes niitä vanhoja. Mielenkiintoista. Pyydän anteeksi jos jonkun asiallinen kommentti jäi näin huomaamatta. Ihan ei riittänyt mielenkiinto jokaista tarkistaa:)

Jonkin verran olisi esiteltävää. Jos aloittaisi vaikka otsinkon mukaisesta. Muuthan tekivät näitä shalom-liivejä jo muutama vuosi takaperin. Tuolloin en erityisemmin innostunut mallista. Hiha-aukot olivat omaan silmääni rumat ja mikä tärkeintä tuollainen vyötäröä häivyttävä malli ei ole omalle vartalolleni kovinkaan imarteleva.

Kului aikaa ja prismasta tarttui mukaan kilo tarjous isoaveljeä. (Mikä siinä on, että en ehdi kivoihin väreihin kiinni ennen kuin ne ovat kadonneet marketin hyllyiltä.) Minulla on vähän skeptinen suhtautuminen novitan tiettyihin lankoihin. En halua käyttää niitä liian monimutkaisiin malleihin. Niinpä muistui mieleen taas tämä vanha hittimalli. Jotain oli muutamassa vuodessa opittu. Nimittäin, että ohjetta voi aina muokata. Mallia otin Ishin (rav) muokkauksista. Tein vielä mallista enemmän villatakkimaisemman ja lisäsin napit koko matkalle. Ja tein pitkät hihat kavennuksin. Hihan suihin tein kierretyin silmukoin reilun joustimen (en pidä löysistä hihansuista). Jotta sain kunnolla istuvan takin lisäilin vielä sopiviin kohtiin vyötärökavennuksia ja -lisäyksiä.

Lopputuloksen kruunasi vielä nappi-kikasta löytyneet isot, selvästi erottuvat napit. Jos jotain tekisin toisin, niin tekisin napin reiät keskemmäs (lisäsin muuten alkuperäiseen ohjeeseen kaksi silmukkaa per nappilista) niin ei irvistelisi niin pahasti. Olisi pitänyt luottaa mututuntumaan, että ne kaksi reunasilmukkaa on liian vähän. Aina ei voi voittaa.

Malli: Shalom

Lanka: Novita isoveli 550 g

Puikot: 6,0 mm

Niin ja se skeptinen suhtautuminen siihen, että kannataako isoaveljeä käyttää villatakkeihin. Jossain vaiheessa kävi mielessä, että se vaalean rusehtava voisi olla kiva aidez, mutta no kahden käyttökerran jälkeen shalom on niin nuhjuisen näköinen, että taidan ostaa jotain muuta.

Lähes vuosi takaperin tutustuin ensimmäisen kerran kaksinkertaiseen kirjoneuleeseen, tai onteloneuleeseen, mikä tämän neulosmallin oikeaoppinen nimi sitten onkaan. Kaikella rakkaudella miehelle väännetty transformers-huivi ei ollut kyllä kyseisen tekniikan paras mahdollinen malli. Kunnianhimoisesti tein molemmille puolille oman kuvion. Mikä pakotti aika täydelliseen keskittymiseen neuloessa. Kaikenlisäksi kuviossa sattui ajoittain pitkiä langajuoksuja, jotka piti vielä sitoa kiinni kesken neulomisen.

Syksyllä, kun kotiäidin tylsistyminen iski, niin päätin antaa tekniikalle uuden mahdollisuuden. Olin jo pitkään ihastellut Eeva Savirannan Hönkä-kaulahuivia.

Kesällä alennuksesta ostettu regian hand-dye effect vaikutti sopivalta langalta tumman harmaan sisun kanssa. Tietty paksummasta langasta tulisi nopeampaa valmista, mutta toisaalta en halunnut liian paksua huivia.

Yllättäen huomasin, että tuo kaksinkertainen neule ei olekaan vaikeaa. Kaiken kaikkiaan tämän 175 cm pitkän ja 12 cm leveän huivin tekemiseen meni viikon verran aikaa. Mallikertoja taisi olla kuusi tai seitsemän ja yhden tekoon meni muutamia tunteja.

Tykästyin tähän tekniikkaan. Silloin, kun molemmilla puolilla on sama kuvio, on se loppujen lopuksi helpompaa, kuin tavallinen kirjoneule. Langanjuoksuista ei tarvitse välittää ja pinnasta tulee helpommin kauniin tasaista.

Niin, jotta pääsin sitten vauhtiin ja tekaisin miehellekin omansa.

Ohje on son of stich'n bitch:stä. Uncle argyle scarf. Lankana tässä on vihreä cascaden heritage ja ruskea fabeli. Pituutta 160 cm ja leveyttä 18 cm.

Ja kun keran vauhtiin päästiin, niin eilen tekaisin pojalle pakkaslakin.

Mallina thorpe. Vihreä lanka on cascaden 220:sta ja ruskeat ovat novitan nallea ja 7 veljestä. Lakki näytti autiolta, joten tekaisin tuollaisen auton näköisen härpättimen eteen, samalla poika huomaa kuinka päin lakkia kuuluu pitää. Ja nauhat pamikoin.

Hyvää marraskuun loppua!

Täällä vielä. Olen kyllä neulonut ja saanutkin jotain aikaan. Mutta en sitten ole saanut aikaiseksi polkata mitään, kun en osaa ottaa kuvia. Ehkä sitten taas keväällä, kun valo on armollisempi vanhalle digipokkarille. Mutta jotain kylmää talvea vastaan on valmistunut.

Ensteksi sain päähäni, että isoraitainen $5 in Paris olisi kiva. Mutta sitten naisellisesti päätin, että poolo voisi olla käytännöllisempi talvella. Purkasin ja aloitin alusta. Malliksi valikoitui Francis. Niin tai no otin minä siitä aloitussilmukka määrän. Muuten malli syntyi ihan itsestään. Oman kroppani mukaan. Raglanlisäyksiä riittävästi. Muotokavennukset ja -lisäykset vyötärölle. Helmaan ja hihan suihin tein reippaat resorit ja ovathan hihatkin täyspitkät. Toisin kuin ohjeessa. Niin ja kauluskin on mielestäni käytännöllisempi perinteinen korkea ribbikaulus. Mutta no menköön francisina sitten. Enemmän tässä on innoitusta ollut tuosta pariisista. Ei sillä, mielessä on ihan ohjeen mukainenkin francis, mutta sen voisi siten toteuttaa yksivärisenä.

Niin värit. Tunsiin kyllä moninaisia epäuskon hetkiä niiden kanssa. Että onko ne sittenkään hyvät. Että näytänkö pusero päälläni siltä, että olisin räjähtänyt tikkurilan retrovärikartan ääressä. Mutta nyt valmiina lopputulos miellyttää silmää ja marraskuun harmaudessa piristää. Lankahan on siis dropsin alpacaa tumman ruskeana ja keltavihreänä. Lanka on kaksinkertaisena juuri sopivan paksuista nopeaan neulontaan. Tosin hermot meinasivat mennä kaikkiin niihin silmukoihin, joista oli toinen lanka jäänyt matkan varrelle.

Loppufiiliksenä voi kyllä todeta, että tämä on ihana ja tulee varmasti pakkasilla tarpeeseen. Ja tuollaiset 20 kierroksen raidat oli siitä kivoja, että esim. hihat valmistuivat kuin itsestään. Ihan vielä en ole päässyt raidoista irti. Mietiskelen, että minulla olisi rose mohairia ankean harmaissa väreissä. Voisikohan niistä tehdä vähemmä ihkun pariisin?

Anteeksi. Useampi työ yhtäaikaa esitteillä. Kun kerrankin sain kuvattua.

Hain kirjastosta neulekirjan. Harmia aiheuttanut tico tico kerä puhutteli lopulta. Vaikkakin tuo lanka taitaisi olla parhaimmillaan ihan vain sileänä neuleena.

Malli: Bones (rav)

Lanka: Novita tico tico

Puikot: 2,5 mm

Koko: L elikkä noin 40

Sitten vielä yhdet thujat. Dropsin fabelista.

Niin ja tein miekin Harunin (rav). Tosin tämä on ollut valmiina ja pingotettunakin reilusti kolmatta kuukautta. Huivien kuvaaminen on tuskallista. Enkä sittenkään osaa.

Malli on joka tapauksessa hieno. Jossain vaiheessa teen vielä sileänkin version. Lankana tässä on tumman punainen teeteen elegantti. Kaunis lanka. Tarpeeksi enkelinhiuksia minulle. Eikä ole hirvittävän kallistakaan. Ja sitä saa paikalliselta lankakauppiaalta.

Josta tuleekin hyvä aasinsilta. Eräs arvoisa kanssa kaheltaja suostui ystävällisesti myymään minulle tuota kovasti himoittua Wollmeiseä. Väri ei tuntunut yhtään minulta, mutta joko langasta tai jostain muusta on nyt syksyn päälle alkanut tumman siniset sävyt kiinnostamaan yhä enenevässä määrin.

Alusta alkaen oli selvää, että en halua lankaa sukiksi. Enkä turhan monimutkaisiksi huiveiksi. Niinpä malliksi valikoitui saroyan (rav). Muuten helppo ja kiva malli, mutta en millään oppinut reunan lehtikuviota ulkoa. Ja toinen reuna rullaa, huolimatta aina oikein reunuksesta ja kevyestä pingotuksesta. Mutta kiva malli silti.

WM on kyllä kaikkea mitä siitä on sanottu. Uskomaton väri, jännä puuvillamainen tuntu, sekä neuloessa että valmiina pintana. Ostaisin varmasti lisää, jos sitä olisi jossain helpommin saatavilla. Kun ei ole niin tyydyn muihin lankoihin. Niin ja se huuhteluaineen haju vähän ärsyttää. Ihmiselle, joka ei käytä lainkaan hajuisteita (paitti deodoranttia), ei edes huuhteluainetta, on haju aika voimakas. Saa nähä pystynkö huivia pitämään kaulalla, vai pitääkö sille jotain tehdä. Ei se paha ole. Mutta haisee kuitenkin.

Niin ja lanka on siis Wollmeise WD Twin Blue Curacao.

Neulonta-aika on vähentynyt radikaalisti sen jälkeen, kun kuopus oppi nousemaan tukea vasten seisomaan. Sen lisäksi, että kolhuilta pitää olla pelastamassa, on poika erityisen kiinnostunut langoista ja kutimista. Hirvittävä itkuraivari, kun näkee äidin kädessä jotain niin mielenkiintoista ja sitten sitä ei saakaan.

Ilmat viileni. Pipokausi alkaa jälleen.

Mallina näissä pipoissa on Wurm (rav). Mainio malli, vaikken ehkä omaan päähäni laittaisikaan (näyttää vain kummalliselta), mutta tenavillahan ne ovat vain söpöjä. Isomman pojan pipossa lankana on novitan luxus cloud, jota oli saapunut lähi prisman hyllyyn kohtuu hinnalla. Kiva lanka, vaikka venyykin käytössä ikävästi (ja kuvan mukaan on näköjään nypännyt jo ennen ensimmäistä käyttöä). Oli niin herkullisen väristä, että raaskin sijoittaa, kun hintakaan ei päätä huimannut. Silmukka määrä oli keskimmäisen koon mukaan.

Vauvan pipoon ostin Lumoavasta langasta Debbie Bliss rialtoa. Väri oli niin herkullinen ja jotenkin ruskea silmäiselle kuopukselle sopivaa, että en voinut ohittaa. Yksi pallero riitti juuri ja juuri. Silmukat pienimmän koon mukaan. Voisin ostaa enemmänkin, jos ei olisi jo omassa budejetissani luksuslankojen hintaista. Metrejähän tuossa langassa ei kuitenkaan ole kuin se 105.

Hauskaa viikonloppua. Yrittäkää tareta.

Kesä oli kuuma. Puikoille ei voinut oikeastaan kuvitella, kuin sukkapuikot silloin tällöin. Ja niitä sukkia sitten syntyi.

Seiskaveikasta neljät sukat pojalle (kokoa 28/30) ja yhdet aikuisten sukat. Mallina thuja, kiva malli, yksinkertainen, mutta antaa sukalla jotenkin ryhdikkään oloisen malin. Niin ja nuo pikkuraidalliset on syntyneet kahdesta raitalangan jämästä. Kierros aina kumpaakin. Tuli ihan kivat, saatan tuhota enemmänkin noita raitajämiä tälleen. Vaikka hyväntekeväisyyteen.

Raitamania meinaa muutenkin iskeä päälle. Näyttää muutenkin, että olen kykenemätön tekemään esim. yksivärisiä pipoja.

Kahdessa ensimmäisessä lankana tico tico ja vikoissa noron sukkalanka. Pakko muuten avautua tuosta norosta, että vaikka siinä onkin kauniit värit ja tykkään toisaalta sen rouheasta tunnusta, niin saa jäädä tästä lähin kauppaan. Menee hermot sen ylikierteisyyden kanssa ja toisaalta sen joustamattomuuden kanssa. Tietty niitä muitakin lankoja voisi vielä testata, mutta ei tuota sukkalankaa enää. Ainakaan sillä hinnalla. Tico ticosta taas olen jopa alkanut pitää. Harmi vain, että noissa väreissä on aina jokin väri joka ei miellytä silmää. Esim. tuossa sinivihreässä se vihreä raita pistää aina silmään muuten todella kauniin sinisten sävyjen keskellä. Aina ei voi voittaa.

Raitaa nallen sommittelemana.

Swirl socksit nallen puolukkasta. Tykkään tuosta yläreunan taitettavasta reunasta. Yleensä kun sukat aloitetaan kärjestä niin siitä yläreunasta tulee aina vähän kummallinen, mutta näinhän se saadaan kierrettyä.

Vikana peruspolvarit nallen fourseasonista, kevät taisi olla värinä.

Taidan jättää sukkasadon tällä kertaa väliin. Vaikkakin sukkaputki kutkuttelee edelleen puikkoja. Mutta en jaksa stressata milloin teen mitäkin:) Sitä paitti kuopus (7,5 kk) oppi nousemaan tasoa vasten. Ja päässä ei ole mitään järkeä vielä. Siis että hoksattaisiin pitää vielä kiinnikin, kun seisotaan. Ei hyvä yhdistelmä. Joten neuleaika saattaa olla tulevina kuukausina olla tiukilla.

Anteeksi megapostauksesta. Jätin sentään syntyneet huivit ja pipot pois tästä postauksesta. Joten toivottavasti seuraava postausta ei tarvitse ihan yhtä kauan odottaa. Hyvää viikonjatkoa!

Paljon on tullut neulottua. Mitä nyt juuri ryömimään oppineen vauvan kanssa voi neuloa. Mutta enemmän on tullut aloitettua uusia töitä, kuin saatettua niitä loppuun asti. Tämän sain kuitenkin eilen pingotettua. Nyt voi tyytyväisenä taputella itseään päähän. Jos tänään saisi harunin vielä pingotukseen.

Tämä huivi-malli sattui silmiini, kun katselin rävelryn ohjesivulta uusia suosittuja malleja. Juurikin kotiin kantautunut noro kerä sai tarkoituksensa. Alkuun oli tarkoitus, että teen koko huivin norosta, mutta tajusin reunuksen jälkeen, että olisi jokseenkin riskialtista yrittää kokonaista huivia 420 metrillä. Siksipä paniikki ratkaisuna tartuin ruskeaan fabeliin. No olisi se noro varmaan juuri ja juuri riittänyt, mutta tykkään tästä yksi värisestä keskuksesta aikasta paljon.

Huivin rakenne on siis hieman tavallisuudesta poikkeava. Ensin neulotaan reunuspitsi, jonka reunasta poimitaan keskuksen silmukat. Neulotaan keskus ja sen jälkeen poimitaan vielä yläreunasta silmukat. Lanka oli ohjeen lankaa ohuempaa, joten koko vaikutti aika pieneltä, kun se pääsi puikoilta. Napakka pingotus kuitenkin pelasti tilannetta aika paljon. Ainoa mikä tässä ohuemmassa langassa vähän harmittaa on se, että yläreunan nyppy päättely olisi näkynyt paksummalla langalla paremmin.

Ohjetta noudatin muuten varsin orjallisesti, mutta keskuksen tein ihan vain sileänä neuleena. Ohjeessa on sellaista tekstuurineuletta (?) siis nostettuja silmukoita sileässä neuleessa. Toimii kauniisti alkuperäiselle käsinvärjätylle langalle, mutta olisi mielestäni ollut tuolle fabelille vähän liikaa ja muutenkin olisi tullut aika raskas vaikutelma. Tykkään huivista ja menee varmasti syksyllä käyttöön. Hassua muuten miten neulemaku on menossa koko ajan yksinkertaisemman suuntaan.

Malli: The crow Waltz Shawl (rav)

Lanka: Noro Kureyn Sock (s149) ja Drops Fabel

Puikot: 3,5 mm

Pari viikkoa sitten havahduin, että meillä on kesävauva, jolla ei ole yhtään puuvillaista takkia. Tai oikeastaan minkäänlaista pienempää ohutta takkia. Fleeceetä ja villanuttua kyllä löytyy, toppavaatteista nyt puhumattakaan. Paniikki lankahyllyllä. Kävin kahdessa kaupassa eikä kummassakaan ollut tennesseetä. Eikä novitan cottonia. Liekö loppuunmyytyä jo tässä vaiheessa sesonkia? Niin tai näin, löysin sentään jotain puuvillasekoitetta. Tosin, jos tuossa vaiheessa olisin tiennyt, että tänne rantautuu helleaalto, jonka seurauksena vauvalla ei juuri bodyä ja vaippaa kummempaa voi pitää niin en olisi hätkyillyt. Etenkin jos olisin tiennyt, että Ouluun on avattu nykyaikainen lankakauppa, josta saa dropsin lankoja niin olisin lykännyt ostosta. Ei sillä, ei minulla ole mitään novitan lankoja vastaan, etenkin tennessee on mielestäni ihan laatulanka, mutta tämän vuotiset värikartat eivät miellytä omaa silmää yhtään. Saatikka jos niitä ei kaupasta edes saa...

Tällä kertaa ei ole luvassa kuvailottelua. Nuttu on tuollaista todella vaaleaa vihreää, jota on auringonpaisteessa todella hankala kuvata. Pahoittelen. Muuten nuttumalli on aikasta perusmallia, tykkään. Ja lankakin oli ihan kivaa neulottavaa. Niin ja tuo raidoitus idea on apinoitu mustalta lampakselta.

Malli: Garter yoke baby cardi (rav)

Lanka: Novita jasmin v. vihreä (tenneesseetä raitoina)

Puikot: 3,5 mm

Koko: menee meitin vauvalle. Olisko 70 cm?

Täällä on harjoitettu uskomatonta mielenlujuutta. Kahteen viikkoon ei ole aloiteltu uusia töitä ja vain tähän yhteen projektiin on ostettu langat, päätetty malli, virkattu, päätelty ja kuvattu ja nyt vielä blogataankin. Tuntuu ihan hyvältä. Pitäisi vissiin palata yhden projektin neulojaksi.

Näin keväisi tuntuu virkkaus into nostavan päätään. Ja peittokuume. Se tosin minulla on ollut enemmän ja vähemmän akuuttina pitemmän aikaa. Lotan peitto sai sitten kupin kievahtamaan ympäri. Ihan totaalisesti. Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina kutka kävi jo ylivoimaiseksi. Ne muutama tunti ennen kauppojen aukeamista puolilta päivin oli aikasta hankalat.

Malli oli selvä tuon Lotan peiton jälkeen. Vaikken edes erityisemmin ole pitänyt isoäidin neliöistä. Nyt vain kolahti. Nimenomaan nuo isommat ja pienemmät neliöt. Mallissa on jotain hyvin babette-maista, mutta kaaos on  jotenkin paremmin hallinnassa. Malli siis minun makuuni. Värit tuottivat enemmän tuskaa. Mieluiten olisin tehnyt peiton puuvillasta, mutta koska tarve oli just sinä sunnuntai aamuna (ja rahakin ehkä vähän ratkaisi), päädyin tuttuun 7 veljekseen. Tennesseehen olen ollut aiemmassa peitossa tyytyväinen, mutta tämän kesän värikartta ei oikein puhuttele. Värit olivat vähän tuskastuttavat, koska kaikki mieleiset sävyt olivat raitakerissä, mutta löytyihän sieltä sitten jotain. Ja muutama sävy vielä jämäkeristäkin.

Värit on sommiteltu siten, että kehysvärinä on tumman ruskea ja isot neliöt ovat aina jättiraidasta, keskus välillä jostain muusta väristä. Virkkasin palat suoraa yhteen tällä viisiin. Suositten, vaikkei itsellä ole mitään palojen ompelua vastaan, niin tuo tapa säästää aika paljon aikaa. Lisäksi on aika palkitsevaa, kun näkee konkreettisesti kuinka iso peitto on. (Eikä perinteisesti laskeskele, että niin ja niin monta palasta tarvitsisi vielä.)

Yksi vika tässä peitossa on. Se ei vienyt peittokuumetta mihinkään.

Malli: Isoäitineliöitä (ravelry) Lion brandilta

Lanka: Sekalainen määrä 7 veljestä (rävelryssä tarkemmin) noin 1,1 kg

Koukku: 5,0 mm

Koko: 120 x 140 cm

Muuta: Kiva, ihanan värikäs ja sairaan nopeasti valmista

Viime aikoina olen kovasti pohtinut blogini olemassa oloa. Alun perin perustin blogin muistiinpanoja varten, mutta nykyisellään ravelry on korvannut tämän toiminnon. Blogi aiheuttaa myös tietynlaista stressiä, neuleet pitäisi aina dokumentoida, ennenkuin voin ottaa ne käyttööni. Pahiten tilanne näkyi nyt alku keväästä, kun tein tarpeeseen ohuet lapaset, mutta kameran muistikortti oli täynnä ja kuvausilmat onnettomat. En kyennyt käyttämään lapasia, en vaikka niissä ei nyt ollut edes mitään erikoista. Olenkin sitten päätynyt siihen, että en ota turhia paineita bloggaamisesta. Päivitän, jos tunnen, että on jotain päivitettävää. Kuten nyt tämä liivi.

Pojalla oli selvää tarvetta liiville kevättakin alle, joten tuumasta toimeen. Ohje on ihan perus ja omasta päästä. Lankana on 7 veljestä tumman ruskea ja se martta vihreä (ei siis keltainen, kuten kuvasta voisi päätellä).  Ihan kiva, nopeasti tuli valmista, tosin jos jotain tekisin toisin, niin parilliset kierrokset voisivat olla kova sana noissa raidoissa. Pariton määrä ei ollut oikein hyvä yläosassa, vaikkakin pyöritin silmukoita miten sattuu, ettei ihan joka raidalla tarvinnut lankaa pätkäistä.

Noo, kun kerran aloitin, niin esitellään muitakin valmistuineita.

Testasin uutta novitan Batikia. Perushuivi niskasta aloitettuna. Tälle kait oli ilmaisohjekin aikaisemmin, mutta minulla ei sitä ollut, joten sovelsin vapaasti. Raidoitin kahdesta kerästä. Tykkäsin kyllä tuosta langasta. En tosin uskaltaisi tehdä mitään isompaa, tai sellaista, jossa haittaa venyminen. Sen verran raskaan oloinen lanka.

Tuttavalle syntyi pääsiäisen tienoilla vauva. Tein omassa käytössä hyväksi havaitun norjalaismyssyn. Lanetista. Tuli vielä saman värinen, kuin kuopuksella. Isolle siskolle tein tuollaiset iloisen väriset sukat tico ticosta.

Novitan kukkaketo langoissa on herkulliset värit. Ruususta tuli jaywalkerit (rav). Kiva lopputulos, mutta ei tuo väri taida sittenkään olla ihan minua, joten taitavat mennä jemmalaatikkoon.

Ai niin ja ne murheenkryyni lapaset.

HAUSKAA VAPPUA!

Sainpas aikaiseksi blogata. Enemmän on ideoita ja intoa, kuin kärsivällisyyttä ja aikaa toteuttaa käsitöitä. Tai sitten en ole saanut aikaiseksi kuvata. No nyt on jotain tarjolla.

Maaliskuussa oli allekirjoittaneen synttärit. Päätin olla radikaali ja tilata netistä lankaa. Ensimmäisen kerran ikinä. Oikeastaan en ollut mitään muutakaan aikaisemmin tilannut. Ihastuin Villapeikon takkimalliin saman tien, kun niitä alkoi testineulottuina näkymään neuleblogeissa. Kerrankin kiva takkimalli pojille.

Pienellä ruinauksella sain Annashilta Sytinä ohjeen Kaheleissa ja sitten olikin hyvä klikkailla nettikauppaan.

Cascaden värien kanssa meinasi aivot nyrjähtää, vaikka secretwoolissa ei kait ole läheskään kaikki langan värit. Sain kuitenkin jonkinlaisen kompromissin aikaiseksi vaikkei kaupassa ollut juuri sitä ruskeaa, jota esim. Villapeikko on alkuperäisessä takissa käyttänyt.

Malli oli hyvä, selkeä ja oli ihan rentouttavaa välillä neuloa suomenkielisestä ohjeesta. Nappi-lista on tämän ohjeen juju ja se olikin yllättävän helppotekoinen. Tajusin ensimmäisen kerran miten tuollaista icordia tehdään oikeasti. Siis neuleen reunaan.

Sanomattakin on kait selvä, että cascadea neuloin ensimmäisen kerran. Kiva lanka. Ei varmaan ole erehdys, että lanka on räveltämön ykkösenä.

Ihan omanlaisensa, siis lanka, olen aika vähän muutenkin neulonut superwashaamattomilla langoilla, joten vertailukohtaa ei hirveästi ole. Kohtuullisen edullinen lanka ja neulonta jälki oli todella siisti, vaikka neuloinkin sitä vähän miten sattuu. Ainoa miinus on oikeastaan se, että lanka on turhan paksua omaan makuuni.

Malli: Pikkuveli by Suvi Simola

Lanka: Cascade wool 220, grafiitin harmaa, sinivihreä ja sitruunan vihreä

Puikot: 4,0 ja 4,5 mm

Koko: 4 vuotias