Koska kuukauden odottelun jälkeen kuvaaja ja aurinko eivät kohtaa, joudutte tyytymään enemmän tai vähemmän harmaisiin kuviin.

Kun novitan isoveljeen ilmestyi leijonan keltainen väri olin hetimiten ihastunut siihen. Tosin jäin auttamatta junasta, sillä siinä vaiheessa, kun olisin halunnut sitä ostaa, oli se jo auttamattomasti kadonnut lankahyllyiltä. Niinpä ei jäänyt epäilyksen sijaa ostanko isoaveljeä, kun sitä oli ennen joulua ilmestynyt kilo paikallisen tokmannin hyllylle. Ja vielä hintaan 2,5 euroa kerä. Olisiko jokin pussi jäänyt varastoon, joka oli vasta nyt tyhjennetty myyntiin. Sanomattakin kait on selvä, että rohmusin koko satsin, sori kanssaneulojat:)

Töötin laskettu aika oli joulukuun 15. päivänä. Ja kun ostoskassiini sattui nuo kerät ja ketutuksen määrä alkoi nousta suoraan potenssin n, päätin aloittaa uuden projektin. Kumpi syntyy ensin, villapaita vai vauva. Päätin ottaa jonkin helpon ohjeen puikoille. Tätä pöllömallia olin usein ihaillut, mutta se oli kuitenkin epäilyttänyt. Monessa rävelryn toteutuksessa nimittäin näkyy, että selkäpuoli pussittaa pahasti. Onneksi kuitenkin päätin ottaa mallin armoihini, sillä lopputulos on jokseenkin mahtava. Eikä tietoakaan selän pussituksesta. Johtuisikohan siitä, että tuossa etupuolella on nykyään tankkausasema.

Malli on todella helppo ja nopea. Jotain omituista ohjeessa oli, muistan, että tankkasin sitä useampaan otteeseen. Tai sitten raskaushormonit olivat tukkineet viimeisetkin aivosolut. Enemmän päänvaivaa aiheutti mitoitus. On nimittäin jokseenkin hankalaa arvioida, että tuleeko paidasta sopivaa ja mikä pitäisi olla helman pituus, jos mahassa on 41. viikkoinen vauva. Yllättävän nappiin mitoitus kuitenkin meni.

Ainoa murheenkryyni tässä puserossa oli napit. Siis nappien ompelu ei ole yhtään mukavaa. Ei sitten yhtään. Sain kuitenkin tammikuussa ryhdistäydyttyä ja ommeltua joka ikisen napin. Kahdessa erässä.

Fiilis tästä paidasta on aivan mahtava. Tätä tulee varmasti pidettyä ja paljon. Toivottavasti ei kuitenkaan nyppää, kuten Mia-Rebekalla. Vielä tuota lankaa olisi reilu neljä kerää jäljellä. Mitähän ihanaa niistä keksisi?

Malli: Owls (rav)

Lanka: Novita isoveli, vajaa 6 kerää
Puikot: 6,0 mm

Hyvää sunnuntain jatkoa!

Kiitos ihanista onnitteluista! Niitä on ollut mukava lukea. Itsellä on blogien lukeminen ja etenkin kommentointi jäänyt aika vähälle. Tosin pakko tunnustaa, että syy ei johdu niinkään vauvasta vaan siitä, että nettiaika tulee käytettyä aika tehokkaasti näiden parissa.

Arki on lähtenyt ihan kivasti rullaamaan. Mies palasi eilen töihin ja isovelikin on toisaiseksi ottanut kunniatehtävänsä innokkaasti vastaan. (Tässä yhteydessä ei puhuta mitään kolmivuotiaan uhmaiästä, mutta se nyt ei varsinaisesti liity mitenkään vauvaan, joten asian kanssa täytyy vain elää.) Vauva on ainakin toistaiseksi ollut melko helppohoitoinen, ei turhia itkeskele ja jaksaa aika hyvin seurustellakin päivisin. Yölläkin nukutaan ihan ok, asiaa auttaa paljon se, että poika on vieressä ja minulla on hyvät unenlahjat. Toivottavasti hänelle ei tule iltaitku-vaihetta kuten esikoisella. Kaikenkaikkiaan huomaa, että tämän toisen kanssa osaa nauttia paljon paremmin vauva-arjesta. Ensimmäisen kanssa kun oli koko ajan enemmän tai vähemmän paniikissa.

Jotain pientä on tullut neulottuakin. Kovin monimutkaisiin ei ensimmäisinä viikkoina ollut aivokapasiteettia.

Jämälaatikkokin voi joskus yllättää positiivisesti. Perussukat kärjestä aloitettuna ja tiimalasilla. Silmukoita taisi olla 60. Lankana tummanpunainen ja se ärtsyhkö pinkki. Tykkään. Jäävät varmaan omaan käyttöön.

Esikoiselta periytyneet villahousut olivat aika isoja vauvalle ja ajattelin tehdä pienemmät. No ei nämäkään kyllä ole kovin pienet vaikka ne on tehty 56 cm koolla. Ohje on jostain 2007 vuoden novitasta, tosin kaikki osat on tehty pyörönä. Lankana näissä on uusi novitan kukkaketo kielo ja resoreissa vihreä wool. Tykkkäsin kovasti noista väreistä ja lankakin tuntui kivan pehmoiselta perusnallen jälkeen. Oli muuten nopea neulottava 110 cm villahaalareihin verrattuna.

Aurinkoisen kirpeitä pakkaspäiviä!

Meillä on vähän rauhallisempi uusi vuosi. Pikkuveli syntyi 27.12.

LEPPOISAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!

Vielä yhtenä kappaleena. Eräpäivä olisi huomenna. No kait tässä pitää varautua viettämään joulu synnytysosastolla. Eilen sain kuvattua kaksi työtä, mutta no, toisen kanssa kävi vähän nolosti. Nimittäin hihatin/jakun kanssa. Ihmettelin, että olenko tosiaan niin turvoksissa, että hihat ovat liian lyhyet ja kirraa muutenkin. Vasta kuvia koneelta katsoessa huomasin, että koko komeus oli päälläni väärin päin. Just, ei siinä muuten mutta, kun tähän aikaan vuodesta on aika harvinainen tilanne, että sattuu kaunis auringonpaiste ja kuvaustaitoinen ihminen yhtä aikaa hollille.

Pojalla on enterorokko. Kiva tauti, nosti kuumeen reiluun 39 ja kurkku oli raukalla niin kipeänä (rakkuloita nielussa), että juominen saatikka syöminen oli tuskaista. Hassua miten hiljaista sitä on, kun lapsi ei puhu mitään vaan leikkii ihan hiljaa paikallaan. Televisiostakin kuuli katsoa uutiset normaali voluumilla. Nyt kuitenkin ollaan jo paranemaan päin ja eilen sain kuvattua tämän pakkopulla työn. Tai sain ja sain.

Tuli siis syksymmällä mieleen, että villahaalarit voisivat olla hyödylliset talvella. Ne kun saa itse riisuttua kerhossakin. Lankavarastosta valikoitua vaalean keltainen wooli, jota oli useampi kerä. Pitkään mietin toista väriä, että kehtaanko raidoittaa ruskealla. Sitä kun oli myöskin sopivasti muutama kerä hollilla. Tein kuitenkin. Tuli sitten tällainen amppari/tiikeri versio. Näissä on ihan selkeästi potentiaalia eläkeläismuisteloille. Tiedättehän, kun vielä vanhoilla päivillä muistellaan, äidin puikoilta tulleita tuotoksia, jotka ovat jättänee ikuiset muistot (traumat).

Kuten näkyy tein suosiolla vähän isomman koon eli 110 cm (tuskin tulen tekemään toisia enää pojan haalarikauden aikana). Keskivartalo ei itse asiassa oli kovinkaan iso, mutta lahkeissa ja hihoissa riittää kivasti kasvunvaraa. Ohjeesta poiketen tein kaikki mahdolliset pyörönä ja jätin suosiolla vetoketjun asennuksen välistä ja tekaisin nappilistan. Neulominen ei jostain syystä ollut kaikkein motivoivinta. Lahkeiden jälkeen tekele juuttui kuukaudeksi telakalle ja lopulta otin rehellisen työvoiton eli pakolla valmiiksi. Ja hyvä että tein, nyt näitä nimittäin tarviikin.

Malli: Novita talvi 2004

Lanka: vaalean keltainen wool ja ruskea nalle, yhteensä n. 400 g

Puikot: 3,5 mm

Koko: 110 cm

Pimeitä kuvia jokseenkin onnistuneista tuotoksista. Uusien lankojen testailua.

Malli: Shetland triangle (rav) (kirjasta Wrap Style)

Lanka: Novita luxus alpaca 113 g

Puikot: 5,0 mm

En ole ikuna neulonut alpakkaa. Monet kerrat olen hypistellyt keriä kädessä, mutta jotenkin tuo lankalaatu ei ole vakuuttanut minua. Marraskuun harmauden keskellä päätin piristää itseäni ja hakea anttilasta muutaman novitan kerän, kun kerran olivat halvennuksessa.  Päätin tehdä huivin, vaikkakin tämä on varmasti "so last seasonia", niin päädyin perinteiseen kolmiohuiviin. Pitäisi varmaan tehdä suuria kaulureita tai jotain, mutta kun olen päätynyt siihen, että tämän malliset huivit ovat parhaita takin alla kauluksen peittona. Mallia piti pähkäillä hyvä tovi. Onneksi on räveltämö, en edes muistanut, että olen shettiksen ohjeella tehnyt aiemminkin huivin ja että minulla on sen ohje tallella. Niinpä päädyin tähän maailman yksinkertaisimpaan pitsihuivimalliin.

Olin henkisesti valmistautunut karvaiseen lankaan (siis olin kuullut huhua alpakan karvaisuudesta), mutta yllätyin positiivisesti, ainakin tämä valkoinen oli lyhyempi kuituista ja vähemmän karvaista kuin keskimääräisesti esim. nalle. Muutenkin lanka on aivan ihanan pehmoista, juuri sopivan paksua ja mukavan kuohkean tuntuista. Oikeastaan ainoa asia mistä voisi purnata on se, että värejä on vain kolme. Ei minulla ole mitään maanläheisiä värejä vastaan, mutta no kun olisi siinäkin väripaletissa useampia vaihtoehtoja kuin hiirenharmaa, vaalea ruskea ja likaisen valkea. Jos värikartassa olisi esim. tumman harmaata tai suklaan ruskeaa tekisin itselleni villatakin. Puhumattakaan kuinka ihania vauvan vaatteita tästä syntyisi. No kevään värikarttaa odotellessa.

Marraskuun ankeuden selätystä vol 2. Tein itselle polvisukat. Lankana näissä on tumman ruskeaa sisua ja sandenes Garnin Mini palettia. Kärjestä aloitettu, muistaakseni 15 silmukkaa 2,5 mm puikoilla. Tiimalasit ja levennykset tarpeen mukaan. Raidoitin näitä aina kolme kierrosta ruskealla ja kolme raitalangalla. Mitähän tähän oikein sanoisi. Sisu oli ihan kiva yllätys. Olen aiemmikin siitä jotain tehnyt ja silloin en tykännyt sen liukkaudesta ja pörheydestä, mutta tämä ruskea käyttäytyi varsin mallikkaasti. Tai sitten se vain tuntui siltä sillä tuo mini paletti ei sitten osannut käyttäytyä ollenkaan. Todella epätasainen lanka. Välillä oli isoja könttejä ja välillä lanka oli aivan hiuksen ohutta. Tuli vähän sellainen fiilis kuin olisi neulonut hahtuvalla. Ehkä ärsyttävintä tässä langassa oli kuitenkin se, että löyhäkierteisyytensä vuoksi se takkuuntui sisun kanssa mielettömään solmuun. Siinä sitten vietä laatuaikaa aina muutaman raidan jälkeen. No toivottavasti tämä ominaisuus sitten näkyy käytössä ja ohuet kohdat vähän niinkuin huopuvat kiinni (vaikka lanka on siis super washia). Muuten tykkäsin langan väreistä, tosin toisessa sukassa pukkasi pelkkää lilaa ja lanka piti poikkasta ja tehdä ns. sisäkääntö. Riittoisia lankoja molemmat, sisua meni reilu puolitoista kerää ja palettia reilu puolikas.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Koetan palata ensi viikolla asiaan erään pakkopullatyön merkeissä.

Joo, joo harmaata ja silleen. Siksipä bloggaan vain näin lapaskuun viimoisena päivänä pikalapaset. Valmiina olisi kyllä yhdet polvisukat ja huivi, mutta aurinkoisempia kelejä odotellessa.

Lapaskuun-blogia lukiessani (siis muiden tuotoksia ihaillessani) tuli mieleen, että tämä malli-neule voisi olla varsin kelpo tapa tuhota kammotuslankaa. Tuota jossain mielenhäiriössä ostettua nalle coloria, joka ei tunnu mihinkään oikein uppoavan. Olisi muuten aivan mainion väristä ilman vihreitä tai edes ilman sinisiä juonteita. Vielä sitä on ainakin puolikas kerä jäljellä. Olisiko moraalisesti arveluttavaa neuloa rumia sukkia hyväntekeväisyyteen?

Eli koko on pojan räpylään sopiva (noin kolme-vuotias) nallea kaksinkertaisena ja harmaata isoaveljeä yksinkertaisena. Puikkoina 4,5 mm. Malli ihan omasta päästä, silmukoita 30 ja aina kolme kierrosta sileää nallella ja siihen päälle yksi kierros oikeaa ja nurjaa harmaalla. Joku vastaava ohje on tainnut olla aika vastikää novitassakin. Ihan ok lapaset, tulee varmaan pidettyä.

Takaisin keskeneräisten pariin. Pesänrakennusvietti näköjään iskee hermostuttaviin ufoihin. Arvostaisin kyllä kovasti, jos tulisi yhtä intohimoinen tuska siivoamista ja ruuanlaittoa kohtaan. Nyt siis villahaalareiden kimppuun. Hyvää alkavaa viikkoa!

Tämä marraskuu on kyllä ollut väsyttävin ja pimein miesmuistiin. Aamulla on pimeä, kaikki valot saavat olla päällä keskipäivälläkin ja kolmelta voi jo luovuttaa ja vetää verhot ikkunoihin kun ulkona on pilkkopimeää. Sataisi edes lunta. Kokoajan väsyttää, tuntuu, että päivään ei herään ollenkaan.  Kahvia kuluu ja tekisi mieli makeaa alati. Käsityötkään eivät oikein suju. Aloitan uusia töitä ja huomaan, että keskittymiskyky ei riitä kovin suuriin ja monimutkaisiin töihin. Teen sitten perusraitasukkaa. Kävin sentään ostamassa piristävän väristä raitalankaa. Mutta onko siitäkään apua, jos sisällä on niin hämärää, että ei oikein erota värejä? Osaltaan tietenkin tähän murmelin oloon (ja ehdottomasti tuohon pitkäjännitteisyyden puutteeseen) vaikuttaa masuasukki. Laskettuaika ensi kuun puolessa välissä alkaa olla jo niin lähellä, että huomaa ettei ainakaan isoja villatakki yms. tee mieli aloittaa.

Eilen pilkahti aurinko ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon. Itse asiassa olin jo aiemmin viikolla tutkaillut säätiedotusta, että tuolloin voisi olla potientiaalinen mahdollisuus räpsiä kuvia. Tummiahan ne vieläkin ovat, digipokkarissa kun ei mikään maailman paras salama ole, mutta sentään jonkinlaisia. Marraskuun teeman mukaisesti.

Pikku lapaset tällä ohjeella. Lankana woolin neliraitaa. Nyt kun katselen tuota kuvaa, niin onpa tainnut toisessa lapasessa mennä nuo kavennukset väärin. No ei varmaan käytössä haittaa. Koko on siis tuollainen vastasyntynyt/muutama kuukausi.

Ihastuin Totoro-lapasten malliin (rav) heti ensinäkemältä. Vaikka en ole edes kyseistä leffaa nähnyt. Ja vaikken edes ole erityisesti animen ystävä. Pitkään pohdin, josko viitsisin tehdä itselleni, mutta edellä esitettyjen syiden vuoksi jätin sitten välistä. Malli kuitenkin kutkuttelin ja kutaisin sitten pojalle. Lankana näissä on nalle colori ja maija. Kuvio voisi erottua paremminkin, mutta ihan kivat kuitenkin. Peukkuihin en tehnyt kuviota, yritin, mutta kuvio ei sitten näkynyt mielestäni tarpeeksi hyvin, joten purkasin ja tein perus valkoiset. Kolmosen puikoilla, ohjeen silmukkamäärillä ja kierroksilla syntyi sopivat 3-4 vuotiaalle. Jösses, että pojalla muuten on jo iso käsi. Kun lapanen valmistui niin ajattelin, että olisi lähinnä ekaluokkalaiselle sopiva, mutta toisin kävi.

Näiden kämmekkäiden malli (rav) on yksi kauneimmista kirjoneulemalleista, joihin olen törmännyt (ja niitä on muuten tullut surffattua ja tutkittua paljon). Sitä olen ihmetellyt, että miksi tekijä antaa kaiken kunnian Eunny Jangin kämmekkäille. Nähdäkseni näissä kahdessa mallissa kun ei ole yhteistä edes silmukkamäärien verran. Ihmettelen vain, sillä olen niin laiska etten jaksa etsiä tietoa netin syövereistä sen enempää, mutta jos jollakin on niin heittäköön kommentilla.

Lankana näissä on tumman punainen ja vaalean rusehtava beige nalle. Puikot oli muistaakseni kolmoset. Tuli sellaiset napakan mukavat kämmekkäät omaan käteen. Ohjeesta. Humanistin riemuvoitto. Katselin kyllä kaaviota, että kovasti näyttä siltä, että ohjeessa on kaksi oikean käden kämmekästä. Ihmettelin asiaa ääneen useampaan kertaan miehellekin. Jatkoin sinnikkäästi matkaa ja mallailin välillä. Kun tuli aika aloittaa peukalokiilan lisäykset, luovutin. En mitenkään käsittänyt miten oli mahdollista, että lapanen kääntyisi vasempaan käteen sopivaksi. Jätin tekeleen hautumaan ja viikon päästä vaivauduin jo lukemaan ohjeen. Niin, että jos ei halua kahta samanlaista kämmekästä niin on syytä lukea ohjetta pelikuvana. Purkaminen syö aina tätä neulojaa, vaikkei siinä nyt mennyt kuin muutaman tunnin työ. Kannatti kuitenkin. Nämä ovat ihanat. Ja väritys on jotenkin jouluinen, sopii siis vuodenaikaankin.

Jos sitä keittäisi aamun toiset kahvit ja jatkaisi raitojen neulomista. Hyvää alkanutta viikkoa!

Alkusyksystä lankoja järjestellessäni syntyi ajatus vauvan peitosta. Mihin sitä sitten oikeasti tarvitsee on toinen asia, sillä ainakin vaunujen lämpöpussi on niin lämpöinen ettei sinne juurikaan tarvitse lisälämmikettä. Ehkäpä myöhemmin köllöttelyalustana lattialla tai pinnasängyn päiväpeitteenä. Mutta ei tässä taloudessa ole ennenkään ole neulottu tarpeeseen:)

Lankakasoja katsellessani tuli selviöksi, että talouden neuloja tykkää punaisesta. Punaisia lankakeriä ja niiden jämiä oli eniten. Valitettavasti suuri osa oli 7 veikkaa tai muuta sen paksuista. Toinen kasa taas muodostui vaalean sinisestä. Väri josta en tykkää sitten yhtään. Kun esikoinen syntyi joka nurkkaan kertyi tuomisena vaalean sinisiä pikkuvaatteita ja voin sanoa, että kyseinen väri tuli korvista ulos. Mielestäni pikkuvauvoilla voi oikeasti olla muunkin värisiä vaatteita kuin vaalean sinisiä ja punaisia. Vaikka markkinatalous kovasti tähän värikoodattuun maailmaan koettaa työntää. Joka tapauksessa jostain oli kuitenkin meille kulkeutunut erinäisiä keriä kyseistä värisävyä olevaa novitan woolia ja nallea. Väitän että yhtään en ole ostanut, joten jäljet johtavat varmaankin äitini lankakaapille. Päädyin siis sinisävytteiseen peittoon.

Malli olikin sitten suurempi murhe. Netti on pullollaan toinen toistaan ihanampia peittomalleja. Aluksi ajattelin virkata, mutta loppujen lopuksi tämä yksinkertaisen kaunis pala-malli vei voiton. Tosin pian huomasin, että tässä oli eräs ongelma, jota ei esim. isöäidin neliöissä olisi ollut. Nimittäin pienten jämien hävittämiseen tämä ei sovellu. Kukin pala on yksivärinen ja vei lankaa himpun verran alle 20 grammaa, joten lankakoriin jäi pyörimään epämääräisiä 10 gramman jämiä, pirskatti.

Yhdistäminen tuotti harmaita hiuksia. Eka ajattelin laiskotella ja virkata palaset yhteen, mutta tulos oli jokseenkin kamala. Niinpä otin virkkuukoukun kauniiseen käteen ja tein perinteisesti eli kiinteitä silmukoita, joka palasen ympärille ja ompelemalla kiinni. Tykkään hirmuisesti lopputuloksesta. Sinisethän ei loppujen lopuksi riittäneet mihinkään, joten mukaan lähti farkun sinistä, harmaata ja vaalean rusehtavan beigeä (jota muuten tuntuu olevan joka työssä tälle syksylle) nallea. Ja harmaata woolin sävyä. Sopivan harmoninen, muttei kuitenkaan älyttömän vaisu. Kokoa tällä on juuri sopivasti vauvalle eli 100x80 cm. Jos jostain pitää narista niin ehkäpä voisi viellä virkata reunusta, jolloin niistä tulisi aavistuksen verran kauniimmat, mutta en taida jaksaa.

Malli:Quilt (ilman reunusta)

Lanka: Novita woolia,wool sävyä, nallea ja himpun verran maijaa (631g)

Puikot: 3,5 mm sukkikset

Koko: 100x80 cm, yhteensä 30 palasta

Hahaa, vain yksi valmistunut työ tällä kertaa!

Aina välillä minulla on tapana näyttää miehellä mitä kaikkea ihmeellisyyttä neulomalla voikaan tehdä. Joskus vilautin kuvaa transformers-piposta. Mies kommentoi sitä hienoksi ja vaati saada samanlaisen. Pidin tuolloin asiaa leikkinä. Pipon malli on kröh, aikasta lailla 80-lukulainen ja kaiken lisäksi kaksikerroksinen. Asia unohtui ja aika kului, esittelinpä miehelle pipo lankaa, josta aioin tehdä miehelle edellisessä postauksessa esitellyn pään lämmittimen. Mies siihen parahti, että jos ei kohta ala tulemaan niitä transformers ja HIMin fanipipoja (tästäkin on joskus ollut puhetta) niin loppuu langan ostaminen tähän talouteen. Hmm, ei se varmaan ihan tosissaan ollut, mutta päätin olla leikkimättä parisuhteella ja päädyin kompromissiin.

Räveltämöstä nappasin idean huiviin. Kuvio on otettu tuosta samaisesta pipo-ohjeesta. Lankana tumman ruskeaa ja sitä vaalean beige rusehtavaa nallea. Puikot neloset. Mallista jos sanoo muutaman sanasen, niin kuvio on toteutettu onteloneuleena. Oli muuten ensimmäinen kerta tätä tekniikkaa ja olisi ehkä voinut aloittaa vähän helpommalla harjoittelun, tuossa on siis eri kuvio kumminkin puolin. Onneksi oli sentään symmetrinen kuvio, en ihan heti hoksannut, että kun käännytään niin mallikuviota pitää lukea eri reunasta;) Ei tuo tekniikka nyt hirveen vaikeeta ollut, vaatii vain aika täydellisen keskittymisen ja tietyn zen-tilan sillä loppujen lopuksi täytyy vain luottaa, että se nurjilla silmukoilla tehtävä kuvio tulee oikein. Eikä kannata yrittää väsyneenä, kahvihorkassa, lasten kitinässä jne. Sen verran oion, että keskikohtaa ei ole tehty ontelona. Miehen ilme eilen (siis isänpäivänä) oli sen verran mairea, että taisi tykätä. Mietti viellä illalla, että mikä olisi sopiva foorumi esitellä tätä huivia. Että jos pitäisi koko päivän töissä ja pitäisi robottien muuttumis ääntä.

Sananen näistä transformereistä, jos jollekulle ei asia aukea. Ei se auennut minullekaan, kunnes mies kavereineen imuroivat netistä vanhoja jaksoja. Transformersit (wikipedia) tulivat siis joskus 80-luvun puolella taivaskanavilta. Minä en näitä ole silloin nähnyt, meillä näkyi kaksi kanavaa ja hurjinta lasten viihdettä oli tao-tao. Uudestaan nämä tulivat muotiin 2000-luvulla. Mieheni tekikin yhden pikkupojan ikionnelliseksi omilla vuosikerta autoboteillaan. Kiva, että kerrankin voi tehdä jotain oikeasti mieluisaa toiselle. Pojat ovat aina poikia;)

Yritän parantaa tapani ja päivitellä vähän useammin, ettei pääse syntymään miljoonan pikkutyön postauksia. Siitäkin huolimatta, että ilmat eivät todellakaan helli kuvaajaa. Tänään on aavistuksen verran kirkkaampi päivä kuin eilen, ei ainakaan ole sumua.

Tämä pipo on valmistunut jo aika päivää sitten. Lauantaina kun mies hääri takapihalla sopivasti se päässään niin muistin käydä räppäsemässä kuvan.

Malli: Käänteinen Ullasta (120silmukkaa)

Lanka: Novita luxus cloud (himpun verran alle kaksi kerää)

Puikot: 4,0 mm

Mies hukkasi jc-piponsa ja toivoi juuri samanlaista uutta tilalle. No minua ei hirveästi harmittanut hukkaantuminen sillä vanha oli 7 veikkaa ja aika nyppääntynyt. Niin ja vaikka pipo-ohje muuten on ihan kiva ja toimiva niin jotenkin en tykkää niistä päälaen kavennuksista, jotka tuppaavat nousemaan päälaelle nypyksi. Päätin kokeilla käänteisen ohjetta ja sehän toimi vallan mainiosti. Pipo ja päälaen kavennukset sulautuvat miehen päähän täydellisesti. Lanka oli uusi tuttavuus minulle. Mukaan se tarttui lähinnä täydellisen punaisen värinsä takia. Mutta kyllä lanka oli muutenkin aika lähellä täydellisyyttä. Ihanan pehmoista lankaa neuloa ja ilmeisesti myös päässä. Toistaiseksi ei ole myöskään nyppääntynyt tai venähtänyt, kuten pelkäsin sille käyvän. Tulen kyllä toisenkin kerran neulomaan tuosta langasta jotain, hintakin kun on vielä kipukynnyksen alapuolella (taisi olla kärkkäisellä 3,7 euroa).

Eilen starttasi lapaskuu, jossa minäkin tietenkin olen mukana suurena lapasfriikkinä. Suuren suuria tavoitteita minulla ei ole, mutta nämä lapaset piti saada aikaiseksi, ne kun on luvattu tehdä jo viime toukokuussa. Nyt siis niitä mustia kuvia.

Malli: Give a Hoot (rav)

Lanka: Novita tempo (069) vajaa kerä

Puikot: 5,0 mm

Malli oli tuttu ja hyväksi havaittu. Aikaa näiden tekemiseen ei montaakaan tuntia tuhraantunut. Tempo oli uusi tuttavuus ja veikkanpa, että jää tähän ainoaan kertaan. Ei siinä oikeastaan ollut mitään isoa vikana, mutta jotenkin tuo 35 % akryylia paistoi läpi. Muutenkin lanka on aika löyhäkierteistä ja pörröistä jo neuloessa, joten saattaapi nyppääntyä todella nopeasti. Niin ja hinta on minusta aika iso tässä lagassa, noin niinku siihen nähden, että keinokuitua on niin paljon, muttei muuten ole mitenkään erikoista. En kyllä voisi kuvitella tekeväni esim. villatakkia tästä langasta, sen verran inhan tuntuinen materiaali puikoilla (miltä se sitten tuntuu päällä?). Sinällään harmi, että tämän langan värikartta maanläheisine sävyineen miellyttää minua kovasti. Minkä ihmeen takia vastaavia värejä ei voi olla novitan luottolangalla isollaveljellä?

Jaa, jos sitä lähtis jatkamaan lapastelua. Ihania malleja on niin monta, että ei oikein tiedä mistä aloittaisi. Hyvää alkanutta viikkoa.

Harvinainen valoilmiö aiheutti kuvausrynnäkön pihalle ja yhden huivin kiivaan viimeistelyn. Jälleen siis kasa pikkutöitä kerralla. Koittakaa kestää.

Sukkasatoon kertyi vielä kolmet aikuisen, yhdet 26 kokoiset sukat ja yhdet pikkuiset vauvasukat. Sinililat raitasukat seiskaveikasta, kärjestä aloitettu ja tiimalasikantapää. Menevät lahjakoppaan. Lasten sukissa on kaksinkerroin nalle coloria. Sitä sirkusväritystä. Vähän väri kesyyntyi kaksinkerroin, mutta neulepinta ei välttämättä ollut paras mahdollinen. Menee kuitenkin kumppareihin lämmikkeeksi. Puikkoina 5,0 mm ja silmukoita 8 puikolla. Piti minunkin testata tuota rasva nallea. Harmaan päivän piristykseksi mukaan tarttui tuota hilla väritystä (niin lakkahan on sellainen sana, mitä en hyväksy suolla kasvavan aarteen nimeksi. Mitenkä niitä lakkoja, kun ei meillä ole pohjoisessa töitäkään.) Kärjestä aloitetut ja tiimalasikantapää. Tein tuollaiset testisukat itselle, suht lyhyellä varrrella. Katotaan miten tuo lanka kestää käyttöä. Mukavan tuntuinen neuloa, langan lopuista syntyi pikkusukat.

Kun uusi Ulla ilmestyi, olin vaikuttunut. Jopa niin vaikuttunut, että puikoille pääsi heti miten nämä sukat.

Malli on siis Vellamo ja minä tykkään. Ihana malli. Suorastaan seesteinen. Lankana tähän meni ihan perus rasvaton nalle farkun sinisenä ja sitten sitä vaaleanrusehtavaa beesiä. Nallehan on vähän paksumpaa kuin alkuperäisohjeen lanka, mutta ihan hyvin se tähänkin meni 2,5 mm puikoilla. Tein vain vähemmän raitoja jalkaterään ja varteen. Tosin varressa enemmän kuin tiheys vaikutti se, että en ole viime aikoina hirveästi tykästynyt pitkävartisista sukista. Upea malli kaiken kaikkiaan ja voisin kuvitella tekeväni vaikka toisenkin värisenä.

Baktus, baktus. Vähän ehkä meni maku kyseisestä mallista, kun eilen kävelin postilaatikolta kotio, mutta no voiko tässä muuta sanoa, kuin että me elämme markkinatalouden hallinnoimassa maailmassa ja markkinajohtaja jyrää. No jokatapauksessa, itse en ole ollut hirveän innostunut mallista. En minä muutenkaan tykkää malleista, jotka on ihan perus perusta. Mielenkiinto ei oikein riitä niiden loppuun tekemiseen. Kuitenkin viime viikolla ostin kerän nallea ja aloitin niistä sukkaa. Muutaman kierroksen kudottuani aloin miettimään, että tämä on kyllä harvinaisen kivan väristä lankaa. Voisikohan sitä käyttää mihinkään muuhun. Silloin syttyi lamppu neulojan päähän ja päätin kokeilla baktusta.

Kärkeä ei ollut kovinkaan monta kierrosta neulottuna, kun lähes pakkomielteinen ajatus toisestakin baktuksesta pakotti kaivelemaan lankalaatikkoa. Miehen sisko lahjoitti minulle pari kuukautta takaperin kaksi kerää novitan papagenaa. Ne aiheuttivat lievää ahdistusta, kun ei oikein tiennyt, että mihin ne voisi käyttää, pätkävärjättyä, täysmuovia ja vain kaksi kerää. Mitä niistä voisi tehdä. No baktuksen tietenkin.

Lilasävyisessä siis lankana nalle four season talvi ja puikoina 4,0 mm. Huivi on hieman muotopuoli, ilmeisesti malli on turhan helppo, kun lisäykset tai kavennukset ei ole osuneet kohdilleen. Lankaa meni noin 75 g, mikä on sikäli huvittavaa, että muka punnitsin kerän ennen kavennusten aloittamista, että silloin lankaa oli jäljellä reilu 70 g. Pitäisi vissiin harkita puntarin pattereiden uusimista. No ihan hyvän kokoinen tuosta tuli noinkin. Eikä pienoiset kauneusvirheet haittaa kaulanympärille sullottuna. Sinisessä lankana papagena ja puikkoina 5,0 mm. Mallihan löytyy täältä eikä Me-lehdestä. Pitää kaupata huivia miehen siskolle, josko kelpaisi. Väri ainakin on lähellä hänen talvitakkiaan, joten toivoa on.

Vauvan peitto odottaa kokoajaansa, mutta minulla on ongelma. Haluaisin virkata palaset yhteen, mutta minulla ei ole hajuakaan miten se tapahtuu. Ainakaan perus kiinteillä silmukoilla ei näytä hyvältä. Osaisiko joku vinkata mistä löytyisi simppelit ohjeet aiheeseen?

Aurinkoista viikonjatkoa.

Luulin olevani immuuni. Tänään klo 13.28 se iski. Joukkohysteria.

Ihan ekaksi. Hennalta oli tullut kommenttilootaan kysymys tästä hihattimesta, tai oikeammin sen ohjeesta, että voisiko sitä saada suomeksi. No mitenpä sattuikin. Edellisessä novitassa eli syksy 2009 lehdessä on aikasta samanlainen hihatin tehty temposta (malli 78). Joten sieltä voi varmaan kurkkia ohjetta. Idahan on todella yksinkertainen, joten ohjeen muokkaaminen esimerkiksi ohuemmalle langalle ei ole kovin hankalaa.

Nyt minä pyydän nöyrimmin anteeksi huonoja kuvia. Sukkasatoon yhdet lyhytvartiset sukat.

Mallina brigid (rav). Lankana 7 veikka, puikot 3,5 mm. Ei herätä intohimoja suuntaan tai toiseen. No tulipa tuhottua yksi vajaa kerä tuota lankaa.

Nämä tossut on kyllä pikkuruistakin pikkuruisemmat. Veikkaan, että ei kyllä mene edes vastasyntyneelle, saatikka pysyisivät jalassa. Söpöt ne joka tapauksessa on. Mallaillin noihin nappeja, mutta olivat kivemmat ilman. Lankana regian jämiä. Malli löytyy täältä.

Malli: Novita kevät 2008

Lanka: Novita wool sävy harmaa (koristeluun vähän nallea)

Puikot:3,5 mm

Tein tämän vauvan nutun jo viime keväänä. Viime viikonloppuun asti se odotti nappeja ja sain jonkinlaisen koristelukärpäsen nähtyäni Maarun upean kettutakin. Oli vain muutama ongelma. Ensinnäkin kettuja ei juurikaan löytynyt netistä. Lopulta muistin nämä Tyin ihanat kettulapaset(rav). Ei muuta kuin tietokoneen näytöllä zoomailua ja ruutupaperille kettua hahmottamaan. Toinen ongelma olikin sitten se, että en ole sitten ala-asteen viidennen luokan jäljentänyt silmukoita ja sen kyllä huomaa. Kyllä kait tuosta ihan tunnistettava kettu kuitenkin syntyi. Tassun jäljet taas no...onhan se kiva, että toisellakin puolella oli jotain.

Ohjeesta. Malliltaan tuollainen alaspäin levenevä vanhanaikainen nuttumalli on mielestäni todella kaunis. Muistaakseni tosin novitan ohje oli jokseenkin epämääräinen. Tosin neulomisesta on jo niin kauan, että mielikuva on erittäin hämärä. Sitä vastoin langanmäärästä on erittäin selkeä mielikuva. Ohjeessa sanotaan, että tuohon toiseksi pienimpään kokoon (68-74) menee 200g. Vähän kyllä epäilin, mutta kun ostin tuota lankaa poistokorista, niin en uskaltanut ottaa riskiä. Ja menekki oli 125 g. Että silleen. Vähän kypsytti. Etenkin, kun tein heti perään mambosta pojalle villiksen (joka muuten on edelleen bloggaamatta, kun siitä uupuu napit), jossa kävi samoin, poistolanka ja lankaa meni 150 grammaa vähemmän kuin ilmoitettu. Ihan riittämiin niitä yksittäisiä lankakeriä tässä taloudesssa.Niin kerta.

Tuo woolin sävy oli aivan ihanan pehmoinen lanka. Ja tykkäsin tuosta elävästä pinnasta. Olisi voinut tehdä jotain isompaa, jos lankakartassa olisi ollut vähän tummempaa ja jos tätäkin lankaa ei olisi jo lopettu. Mutta nyt minä lopetan novitan mollaamisen, koska oikeasti kaksi viimeistä novitan numeroa on ollut kivoja ja olen törmännyt aivan ihanan pehmoiseen ja ylelliseen novitalaiseen. Siitä lisää, jos vain saisin miehen pään ja päivänvalon kohtaamaan kameran kanssa.

Hyvää viikonloppua!

Päivitelläänpä ennen kuin on taas tusina valmiita töitä. Jostain syystä pitkäjännitteisyys ei riitä kuin tällaisiin pikkutöihin (tai yksi vauvan peitto tilkuista on puikoilla, mutta mielenkiinto lopahti puolessa välissä). Niin ja hirveä himo tuhota noita lankavarantoja.

Muutama sunnuntai takaperin tein inventaarion lankalaatikoihin. Lisäksi purin kaikki ufot ja märvelöt. Vaikkei niitä nyt niin paljon ollut niin kummasti siihen purkamiseeen hurahti useampi tunti. Oli muuten kumman terapeuttinen olo, kun kaikki langat oli selkeästi esillä eikä enää ollut sellaista kaihertavaa tunnetta, että "onhan siinä liian pienessä pipossa jotain harmaata lankaa". Lankalaatikosta nousi silmätikuksi kirkkaan punainen 7 veikka kerä, joka on muutama vuosi sitten ostettu jossain mielenhäiriössä. Siis tuo punainenhan on todella punaista. Mukavasti se kuitenkin asettui noin raidoitettuna. Mallina perussukka (koko n.40), 48 silmukkaa, vaihteeksi varpaista aloitettuna ja tiimalasikantapäällä. Menee odottelemaan sopivaa saajaa lahjalaatikkoon.

Jo viime keväänä sain joululahja toiveen siililapasista ja nyt sain ne vihdoin tehtyä. Peukkuja ja silmiä on odoteltu reilun kuukauden verran. Koko naisen ja lankana 7 veikka ja tango fani.

Surffailin kesällä räveltämössä ja etsin ideoita yhdelle korkkaamattomalle mambo kerälle. Rakastuin päätä pahkaa tähän pipo malliin (rav).

Lankana siis mambo ja puikkoina 5,0 mm sukkikset ja pyöröt.  Tuli kiva. Tykkään ja poikakin tykkää. Mallihan on siis sika helppo, 60 silmukkaa pyörönä ja Give a Hoot mallin pöllö puoleksi. Päälaelle vain kolmen puikon päättelynä sauma kiinni. Ja aikaa meni muutama tunti. Lankaa meni noin 70 grammaa.

Hyvää loppuviikko!

Olipas virkistävä ilma, kun pyöräilin poikaa kerhoon. Isoa räntää vaakatasossa. Ihanaa kun tulee talvi (tai siis jos nyt tulis pikkupakkaset ja lumi pysyisi maassa eikä tulisi loskakelejä).

Päivitys on taas hieman venynyt. Ensin oli harmaata ja kurjaa ja kuvaaminen venyi, kun kuvattua sai oli kameran piuha hukkapiilossa ja kun se löytyi ei tietokone jostain syystä suostunut avaamaan kameran tiedostoa. Jospa se nyt onnistuisi (koputtaa puuta).

Pukin konttiin jotain pientä täytettä, tosin pienestä ei voi näiden sukkien kohdalla puhua, kun monon mitta on 44.

Malli: Spider Socks (rav)

Lanka: Novita nalle

Puikot: 3,0 mm

Lanka on näissä paksumpaa kuin alkuperäisohjeessa. Noudatin ohjetta orjallisesti ja näin sain tuollaiset isommat sukat. Tuli muuten todella tuskattomasti, kun noita pikkuhämppejä teki, ei edes huomannut, että pituutta oli jo sopivasti. Muuten malli oli melko simppeli, takaosassa on pientä palmikkoribbiä. Niin ja isolle hämpille on myös ruutupiirros, mikä helpotti elämää huomattavasti.

Joo täällä on ollut todella harmaat kuvauskelit. Näiden sukkien malli on novita talvi 2008 lehdestä. Tuli tuollaiset kokoa 42 olevat miesten sukat. Ehkä turhankin väljät kantapäistä, mutta eiköhän näillä mennä. Melkein vuosi sitten tein samalla kuviolla lapaset.

Piti minunkin kokeilla tätä mallia, vaikka en ole vieläkään päättänyt onko se söpö vai ruma. Voisi ehkä tehdä toisetkin, yksiväriset.

Jos sitä alkaisi aamukahvin keittoon ennen kuin poika pitää lähteä hakemaan tuolta tuulen ja tuiskun keskeltä kotio. Hyvää alkavaa viikkoa!

Äskeinen megapostaus katosi jonnekin bittiavaruuteen. Ärsyttää jo todella. Aivan kuin tässä alkavassa flunssassa ei olisi jo tarpeeksi. Miksi, voi miksi vuodatus ei tallenna kirjoituksia? Saatte sitten tällaisen kuvapainotteisen bloggauksen, hermo ei kestä satuilla uudestaan.

No niin, päättelykeiju kävi kylässä.

Mallina knittystä red herring. Lankana oranssi ja ruskea nalle. Kivat, tykkään väreistä ja varren kuvioista todella paljon. Jäävätkin varmaan omaan käyttöön.

Kahden edellisen postauksen villatakeista jäi kerällinen woolia, joka jalostui vaalean sinisen kanssa pipoksi. Mallina marsvinin sammakkopipo. Tykkään, tuli kerrankin just eikä melkein kolmivuotiaan päähän.

Flora on kyllä kaunis malli. Ärsyttää vain, että tuo ainaoikea reunus vähän lörpöttää, olisi pitänyt tehdä joustinta. Lankana tässä on 7 veikkaa. Todettakoon vielä lyhyesti, että tuo pohjaväri on vanhaa novitan tuotantoa miehen siskon varastosta (vyötteessä lukee uusi iso 150 g kerä) ja voin sanoa, että lanka oli kyllä ihan eriä, kuin se mitä nykyään löytyy marketista. Suorastaan unelman pehmeää ja terapeuttista neulottavaa.

Tämä vauvan myssy on kyllä päättely laiskutuksen huippu. Valmiina jo viime huhtikuusta asti. Kestihän siinä ainakin kolme minuuttia. Lankana keltaista ja ruskeaa lanettia. Kiva malli.

Hyvää sunnuntai ehtoon jatkoa. Tämä menee vielä viimeistelemään siililapasia.

Kiitoksia aivan ihanista kommenteistanne sekä villatakkia että vyötärönseutua koskien. Kyllä rivien välinen vihjailuni ymmärrettiin aivan oikein. Mahan seudun pitäisi kasvaa viellä joulukuun puoleenväliin asti (tai jos esikoisesta ottaa mallia niin 10 päivää yliaikaisena juuri sopivasti jouluaattoon). Nyt kun raskaus on jo reilusti yli puolenvälin voi ehkä jo alkaa yleisemminkin asiasta huutelemaan.

Neuleissa on selvästi vallalla maaninen vaihe. Saan loistavia ideoita ja inspiraatioita. Aloitan sen kymmenen neuletta ja unohdan ne saman tien. Näin sukkasadon merkeissä esimerkiksi on puikoilla kahdet sukat, joissa molemmissa on valmiina yksi kokonainen ja puolikas toista sukkaa. No jos ne jossain vaiheessa innostuisi tekemään loppuun asti. Eilen oli ihan pakko aloittaa pojalle pipoa, kun tuli ihan loistava idea. Sekin olisi jo kärkikavennuksia vaille valmiina, mutta kuka tietää milloin sen saan loppuun asti. Ja nämä ovat vain neulevuoren huippu. Toisaalta en ole ottanut tästä stressiä. Jos minulla haluttaa säntäillä aloituksesta toiseen niin sitten säntäilen. Luulen, että ensi vuoden alussa ei juurikaan ehditä neulomaan.

Tänään poikkesin ystäväperheen kanssa kaupungille ja sain käytyä nappikaupassa. Siitä innostuneena sain itseäni niskasta kiinni ja viimeisteltyä tämän nutun. Lankojen päättelyä voisi innostaa enemmän se, jos joku ystävällisesti kertoisi että missä mahtaa olla kaikki minun teräväpäiset parsinneulat. Nyt ainoa jonka olen löytänyt on tylppäpäinen, erittäin pienen silmän omaava neula, jolla ei todellakaan ole kiva päätellä yhtään mitään. Joutuisi sekin hukkaan niin joutuisi suorittamaan perusteellisen tupatarkastuksen tai ostamaan uusia.

Malli: Dropsin villatakki

Lanka: Novita wool vihreä ja nalle keskiruskea 151 g

Puikot: 3,0 mm

Napit: Nappi-Kikasta

Tämä on ehkä paras villanuttu-ohje ikinä. Sen lisäksi, että tykkään tuosta aina oikeasta niin malli on ihan sika helppo. Suosittelen. Tosin dropsilla voisivat opetella käyttämään kappalejakoja ja entteriä kun noita ohjeita kirjoittavat... Napit olisivat voineet olla tummemmat, mutta ihan kivat noinkin. Kiireessä valitut.

On se kumma, kun tänä syksynä ja loppu kesänä on kaikki pienetkin räkätaudit onnistuneet pesiytymään meidän huusholliin. Taas on kurkku karheana, johan edellisestä räkätaudista meidän perheessä on ainakin viikko.

Nyt sitten kuvaaja ja aurinko sattuivat hollille yhtä aikaa. Luvassa onkin miljoona kuvaa (malli millin verran eri suunnassa), kun en osaa päättää mikä on paras ja kuvaajakin innostui kerrankin räpsimään kuvia oikein urakalla.

Tässä mallissa voi sanoa, että malli ja lanka kohtasivat toisensa. Varsin onnistuneesti etten sanoisi. Tarina alkaa viime vuoden puolelta. Minulle tuli moda reilun vuoden verran. Kun ensimmäinen ei-tarjouslasku tipahti postiluukusta havahduin todellisuuteen. Vaikka lehti on ihan kiva, niin en ollut yhdestäkään 7 numerosta (plus aiemmin irtonumeroina ostetuista) tehnyt mitään. Eikä numeroissa ollut edes mitään ihan kivaa, jonka voisi jossain vaiheessa toteuttaa. Ja niinhän siinä kävi, että heti kun tilaus loppui oli seuraavassa numerossa usempikin "heti-mulle-toi" huudahduksia aiheuttavaa neuletta.

Tulipa kesällä uusin novita. Järkyttävä värikartta. Woolista oli kadotettu kokonaan värit. Ilmeisesti lankaa lanseerataan kovalla kädellä vauvalangaksi, mutta kysynpä vain, miksi ihmeessä vauvallekaan pitää tehdä pelkästään äklön pastelleja neuleita? Ei ymmärrä. Niinpä aloitin vaivihkaisen vihreän woolin hamstrauksen. Aloitin muutamalla kerällä. Seuraavalla kerralla ostin taas muutaman ja sitten taas muutaman ja pian huomasin, että lankalaatikkoon oli kertynyt 12 palleroa ihanan vihreää väriä. Jotain siis itselle eikä pojalle kuten alkuperäinen ajatus oli.

Selailin räveltömöä ja neuleohjeitani ja pling, vihreän woolin ja kaapelitakin tiet yhdistyivät. Hieman uhkarohkeaa tosin, epäilin riittääkö 600 grammaa näin palmikkoiseen neuleeseen. Painetta lisäsi se, että vihreä lanka oli nopeasti huvennut reviirini alueelta.

Ennen hihojen aloittamista paine kävi sietämättömäksi ja onnistuin lopulta löytämään kaksi lisäkerää tokmannilta. Tosin turhaa se sitten lopulta oli. Lankaa tähän ei mennyt kuin se himpun verran alle 12 kerää, mikä tuntuu uskomattomalta edelleen.

Malli ei ollut hankala. Palmikotkin olivat loppujen lopuksi ihan helppoja. Oikeastaan mukavan nopea, koska etu- ja takakappaleita tarvitsi tehdä vain kainaloihin asti. Niin ja kaarroke oli aika vinkeä. Tosin jos kammoaa saumojen ompelua niin tämä ei välttämättä ole unelma malli. Kaarrokkeessa on nimittäin ompelemista. (Saumat on muuten vielä prässäämättä, älkää kiinnittäkö huomiota.) Muuten menin ihan orjallisesti ohjeen mukaan, pituutta lisäsin kolmisen senttiä. Hihoihin tuli ihan vahingossa muutama ekstra sentti, kun en huomannut lopettaa ajoissa (ja minähän en pura). Tuli tuollaiset kivat ylipitkät hihat. Niin ja kaarroketta tein kyllä huomattavasti enemmän. Ohjeessa käskettiin tehdä 15 toistoa ja mulla niitä syntyi 21. Ei kait tiheys nyt niin paljon voi heittää (mikä mallitilkku?). Oliskohan pieni virhe ohjeessa? Tein muuten kaarroketta niin, että ompelin ekat 15 toistoa kiinni ja neuloin lisää pituutta, mittasin, neuloin, ompelin ja neuloin jne. Ihan hyvä tuli.

Olen kyllä täydellisen rakastunut tähän takkiin. Väri on ihan täydellinen ja takki on ihana. Jos jotain negatiivista haluaa etsiä niin malli on vähän sellainen, että se ei varmaankaan toimi avonaisena, kuten monesti villistä tulee pidettyä. Niin ja ehkä vyötäröltä olisi voinut olla himpun verran kapeampi, noin niin kuin myöhempää käyttöä varten.

Malli: Moda 5/2008 (rav)

Lanka: Novita wool vihreä, 580 g

Puikot: 4,0 mm

Koko: L

Muuta: puunapit jälleen nappi-kikasta

P.s. Kiitokset Päiville, joka vinkkasi tuosta tekstieditorin vaihtamisesta vanhaan versioon. Niin kröhöm, kyllähän se tieto löytyi tiedotteista kun malttoin niitä vain lukea. Kärsimätön, minäkö?

Pitää vissiinkin välissä päivitelläkin. Viime postauksessa mainittu villatakkikin on ollut jo hyvän tovin valmiina, mutta ilmat ovat olleet niin kurjia (silloin kun olisi kuvaaja paikalla), että kuvaaminen on venähtänyt. Josko jossain vaiheessa ensi viikolla. Joten nyt luvassa kasa pikkutöitä pikaisesti.

Niin ja näistä kuvista tosiaan näkee, että pimeetä ja harmaata on.

Malli: Perustavissukat ja ailin-lapaset

Lanka: 7 veikka

Puikot: 3,5 mm

Nämä meni eräälle kolmivuotiaalle neidille synttärilahjaksi. Aileja ei olekaan tullut tehtyä pitkään aikaan. Mitä mainioin malli, voisi tehdä lisääkin. Helppo, mutta kaunis ja lämpimän tiivis. Harmi, että tuo vanha roosa poistui novitan värikartasta, ainoa pinkki josta allekirjoittanut pitää.

Liiytinpä minäkin puromaniaan. Kaulahuivi köyhän naisen norohuivin ohjeella. Väreinä jäätynyt karpalo ja ruska. Puikot 5,0 mm. Hmm. ihan positiivinen kokemus. Tosin oletusarvokaan ei ollut kovin korkea. En yleensä pidä löyhäkierteisestä villalangasta, mutta tämä oli ihan kivan tuntuista, pehmoista. Paljon mukavampaa kuin esim. aino. Lanka ei ole hinnalla pilattu, mutta en kyllä alkaisi paitaa tms. siitä väsäämään. Pipo voisi mennä juuri ja juuri. Niin ja itseraidoittuva lanka. En yleensä pidä siitä, että joku on päättänyt puolestani raidoituksen (ja joudun vielä maksamaan siitä ekstraa) eikä tämäkään lanka muuttanut kantaani. Alkuinnostuksen jälkeen tuntui, että olisi tullut paljon kivempaa jälkeä, jos olisi voinut vaihdella vähän värien paikkaa.

Lankana näissä on mambo ja puikot 5,0 mm. Mallia on muisteltu helmiksen pikasniikkereistä. Ajaa asiansa, vaikkeivat olekaan ehkä käsityöurani huippuhetki. Ja poika tykkää. Oli muuten taas helppo tehtävä kuvata noita kolmivuotiaan jaloissa.

Alkukesästä valmistuneesta peitosta jäi pussillinen tennesseen jämiä. Heinäkuussa kirjastosta sattui mukaan Debbie Blissin kirja, jonka kannessa oli juuri soppeli jämäprojekti. Pakko tunnustaa, että tämä projekti vedettiin läpi lievästi sanottuna hampaat irvessä. Varsinaista neulenautintoa ei juuri syntynyt. Onneksi kyseessä oli kuitenkin varsin pieni työ kohtuullisen paksulla langalla, joten kovin kauan ei tässä mennyt. Niin ja olihan niitä langanpäitä pääteltävänä.

Seuraavassa otos, kuinka kuvaamme 3-vuotiasta.

Seiso siinä laatalla.

Tässäkö, tällä kivelläkö, siis tässä?

Minkälainen kuva tuli?

Seiso nyt hetki paikallasi niin saadaan tämä kuva.

Tässä vaiheessa grilliä virittävä mies komentaa seisomaan paikoillaan. Ai että on hauskaa.

Malli: Debbie Bliss, Cotton Knits for all seasons, Rugby shirt (rav)

Lanka: Novita tennessee 268 g

Puikot: 4,0 mm

Vähän reiluhkohan tämä on, mutta ihan hyvä niin, jospa menisi vaikka ensi keväänäkin. Raitoja ei ole sen kummemmin suunniteltu, ihan tajunnan virta ja lankojen määrien perusteella niitä on lätkitty päällekkäin. Ihan kaikkia en saanut tähän upotettua, mutta ihan kiitettävästi kuitenkin.

Puikoilla  on nyt woolista villatakki ihan omaan käyttöön. Saa nähdä tuleeko liian pieni ja riittääkö lanka. Hyvää alkavaa viikkoa!