Minulla on hahmotushäiriö. Ei mikään pahanlaatuinen. Sehän nyt on kaikkien tiedossa, että naisilla tuo oikea ja vasen tuppaa menemään sekaisin. En nyt yleistä, mutta näin on ainakin minulla ja aika monella kaverillakin. Mies kysyy aina varmuuden vuoksi, niin onko se oikea se käsi millä kirjoitat (kohtelee minua niin kuin ekaluokkalaista aina välillä, mutta niin minäkin sitä). Tiedän tapauksen, joka autokoulun inssissä oli kirjoittanut kämmenselkiin isolla O:n ja V:n. Näin minunkin pitäisi varmaan menetellä, jos menisin autokouluun.

Neuleissa hahmottamisen vaikeus näkyy etenkin kokoamisessa. Hihan paikoilleen ompeleminen tuottaa aika paljon ylimääräistä päänvaivaa. Tapanani on ommella ensin sisäsauma, kiinnittää hihan keskikohta hakanneulalla olkasaumaan ja aloittaa ompelu kainalosta. Mutta voi sitä pähkäilyn määrää, miten päin niiden kappaleiden pitää olla ja miltä puolelta ompelu on aloitettava, että hiha asettuu oikein päin. Aika monesti joudun aloittamaan useamman kerran, ennen kuin oikeat pinnat ovat vastakkain. Pari kertaa on pitänyt puolessa välissä purkaa koko sauma ja aloittaa alusta. Voisi kuvitella, että toinen hiha menisi helpommin, mutta kun ei, siinäkin pitää sama ajatustyö tehdä uudelleen. Sanomattakin on kai selvä, etten pidä, enkä tee kolmiulotteisia pulmapelejä!

Toinen hahmotushäiriö minulle on neuleohjeiden tapa ilmoittaa kavennukset ja lisäykset. Tiedättehän esimerkiksi 1x3 tai 3x1. Argh! Aika monta kertaa pitää tavata, että pitääkö nyt kaventaa kolme silmukkaa kerran vai yksi silmukka kolmeen kertaan. Useimmiten varmuustarkastan sen vielä aiemmin tekemistäni ohjeista. Tuli muuten kämmättyä autopaidankin hihoissa...

Nyt kun on päästy aiheeseen, kuinka yksinkertainen voikaan olla filosofian maisteri, ostin eilen lankaa.

Uutta seitsemän veljeksen jättiraitaa ja punaista peruslankaa. Näin jokin aika sitten Novitan neulomossa uudesta 7 veikan raitalangasta tehdyt kainuun kukkalapaset. Tulos oli niin kivan näköinen, että päätin itsekin tehdä samanlaiset. Siispä eilen suunnistin halpahalliin ja totesin ilokseni, että siellä oli jo kevään uusia värejä ja ihan kohtu hinnoilla. Lastasin koriini tuota uutta raitaa. Mietiskelin kuitenkin, että mitenkähän nuo raidat asettuvat kuvioon, yksi raita kun on valkoinen ja minulla oli mielikuva, että pohjavärinä esikuva-lapasissa oli valkoinen. Lisäksi mietin, miten siinä kuvassa oli tuo harmaa raita näyttänyt kovasti vihreältä. Kotona sitten asian tarkastin ja totesin, että ne lapaset oli tehty siitä 7 veljeksen uutuus raidasta, jossa on vihreää ja keltaista. Huah, en kyllä muista oliko hyllyssä sitä karkkiraitaa. Luultavasti ohitin sen asiaa kummemmin miettimättä, sillä tuo hempeä raita on enemmän omaan makuuni. Enkä muuten usko, että jättiraita oikein soveltuu kirjoneulelapasiin. Ei sillä ihan kivan värinen lanka. Minulla vain on kaksijakoinen suhtautuminen nuihin raitalankoihin. Ne ovat kivan näköisiä, mutta eivät oikein sovellu muuhun kuin ihan perussukkiin ja lapasiin. Enkä oikein tykkää tehdä sellaisia, maailma kun on pullollaan paljon mielenkiintoisempiakin ohjeita. Jos kävisi yrittämässä tänään uudelleen.

Auto-paidassa takakappale tekeytymässä. Tosin tällä hetkellä päättelen langanpäitä. Josko sen saisi perjantaiksi valmiiksi. Voisi käydä ostamassa siihen napit. Saas nähdä pitääkö hihat tehdä uudelleen, tällä hetkellä ne ovat aika hurjan ryppyiset. Toivottavasti kastelu ja höyrytys auttavat.

Taas kilometrin pituinen kirjoitus. Toivottavasti joku jaksaa lukea:)